Hei! Mistä kirjasta seuraava teksti mahtaa olla peräisin:
"Minulla on kolme nukkea. Ne ovat: Riikka, Margareetta ja Elisabetti. Riikka on 15 senttimetriä. Se on kankainen. Sillä on pellavatukka. Mummi on itse ommellut sen ja virkannut sille vihreän villamekon. Ennen joulua
Riikka aina katoaa. Jouluaattona se tulee takaisin. Pukki tuo sen. Sillä on uusi tukka ja uusi naama kankaasta. Ja uusi mekko ja sukat ja
sukkanauhaliivit. Se nukkuu joka yö vieressäni. Tiedän kyllä, että sen sisällä on sahajauhoa. Mutta silti se on elävä. Margareetta on äidin
tekemä. Sillä on kaupasta ostettu irtopää. Ei kuminen, sillä kumi menee lyttyyn, sanoo Äiti. Eikä paperimassaakaan. Paperimassapäähän tulee poreita, jos nukke putoaa. Ja guttaperkkapäät aina särkyvät. Sen takia äiti osti sille plastiikkipään ja ompeli sen kiinni yhden vanhan nuken ruumiiseen. Margareetan sisällä on pumpulia. Margareetta on aika ilkeä nukke. Hienoin on Elisabetti. Se on silmänsä sulkevanukke ja sillä on oikea tukka. Tukka on sillaa. Isä osti sen Helsingistä ja liimasi Elisabetin päähän. Ilonan Bibbillä on Kävelevä Nukke, joka osaa sanoa MAMMA. Elisabetin vasen käsi on poikki, äiti sanoi että paperimassa on liika haurasta. Elisabetilla on vaaleanpunainen röyhelöpuku. Elisabetilla saa leikkiä vain sunnuntasin. Paperinukkeni ovat nimeltään Liisa ja Kaarina. Niillä on monta pukua".
Se on peräisin jostain muistaakseni 1980-luvulla tai 1990-luvun alussa ilmestyneestä lapsille kirjoitetusta lasten historiaa käsittelevästä kirjasta, mutta en muista sen nimeä. Entä mitä tarkoittaa, että nuken paperimassapäähän tulee poreita, jos se putoaa? Ymmärrän sanan poreet kyllä sanana, mutta minkälaiset ovat paperimassassa olevat poreet?
Vastaus
Kysymyksen sitaatti on peräisin Kaari Utrion, Kaarina Helakisan ja Maikki Harjanteen kirjasta Laps' Suomen (Otava, 1987).
Nykysuomen sanakirjan mukaan pore-sanalla on myös merkitys "pieni halkeama, särö".
Kommentoi vastausta