Mistä juontaa sanonta "ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi"*?
Vastaus
Sananlaskujen alkuperästä on usein on usein vaikea tai mahdotonta löytää täsmällistä tietoa. Kysyin tästä sananlaskusta Suomalaisen kirjallisuuden seuran tietopalvelusta ja sain paljon mielenkiintoista taustatietoa.
SKS:n arkiston sananlaskukortistossa on tästä sananlaskusta satakunta toisintoa eri puolilta Suomea 1880-luvulta aina 1950-luvulle, johon saakka kortisto ulottuu. Määrät eri aikoina eivät luonnollisestikaan kuvasta suoraan naapurikuvaa, vaan kertovat enemmän keruuintresseistä. Sattumallakin on tietysti osuutta.
Sananlasku sisältyy myös Kotuksen sananparsikokoelmaan, https://www.kotus.fi/aineistot/sana-aineistot/suomen_murteiden_sana-arkisto/sananparsikokoelma, hakulomake: http://urn.fi/urn:nbn:fi:lb-2016081202.
Sekä Kotuksen että SKS:n aineistosta näkyy, että muutakin on voissa paistettu, esim. miehiä, hassuja, hulluja, piikoja tai mustalaisia. Ks.
https://korp.csc.fi/korp/#?%2Flang=en%3Fcorpus&prequery_within=sentence&cqp=%5B%5D&corpus=kotus_sp&search=word%7Cvoissa%20paistaisi&page=0.
Tiedonlähteen Kansainvälinen Matti Kuusi sananlaskutypologia ja -tietokanta, https://www.mattikuusiproverbtypology.fi/, typologian mukaan kyseessä on luonnon/identiteetin kestävyyttä kuvastava sananlaskutyyppi "X on aina X, vaikka..." (C1b, no. 31).
Sananlaskutyyppi tunnetaan eri puolilla Eurooppaa, mutta ainakaan hakuteoksen Dictionary of European proverbs (collected by Emanuel Strauss. Routledge, 1994) esimerkkien perusteella muunkielisissä versioissa ei puhuta kansoista tai etnisistä ryhmistä, vaan esimerkisi talonpojasta tai klovnista:
Bauer bleibt Bauer, koch' ihn süß oder sauer
En bonde är en bonde, vad man gör av honom
No fine cloth can hide the clown jne.
Tietokannassa mainitaan kyllä Romaniasta peräisin oleva versio: Arabi on arabi vaikka pestäisiin krapusaippualla.
Vanhimpia suomalaisia kirjallisia lähteitä, joihin sananlasku 'Ryssä on ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi' sisältyy, lienevät A. W. Forsmanin (= A. V. Koskimies) artikkeli "Uusia sananlaskuja" vuoden 1883 Virittäjässä (Forsman kertoo koonneensa siihen viimeisten kymmenen vuoden aikana eri puolilla Suomea kuulemiaan tai ystäviltään saamiaan sanalaskuja, jotka puuttuivat Lönnrotin sananlaskukirjasta) sekä Koskimiehen ainesjulkaisu Kokoelma Suomen kansan sananlaskuja (SKS, 1906).
1900-luvun alkupuolella sananlasku lienee tunnettu eri puolilla Suomea. Sananlasku mainitaan esimerkiksi näissä teoksissa:
Eteläpohjalaisia sananparsia. Julkaissut Vaasan Jaakkoo [J. O. Ikola]. Julkaisija, 1920.
Satakunnan sananparsia. Toim. L. I. Kaukamaa ja Niilo Vainonen. WSOY, 1939.
Etelä-Karjalan sananparsia. Kerännyt ja julkaissut Viipurilainen osakunta; toim. Lauri Laiho. WSOY, 1941.
Kommentit
Perusteellinen vastaus, kiitos myös sivultakatsojalta joka ei ole alkuperäinen kysyjä. Minä opin mainitun sanonnan koulun historiantunnilla 1960-luvun alkupuolella, jolloin olimme noin 12 - 13-vuotiaita. Maisteri Lahtela kertoi, että sodan jälkeen oli pitänyt historian oppikirjoista poistaa muutama sivu tai liimata sivuja yhteen niin että määrätyt sivut olivat lukukelvottomia. Kertomuksen loppukaneetissa oli sitten tuo sanonta.
Kommentoi vastausta