Mistä juontaa juurensa termi 'ranskalainen viiva'?

Kirjastonhoitaja ei vuonna 2011 löytänyt ranskalaista viivaa 1950-luvulla valmistuneesta Nykysuomen sanakirjasta. Kirjastonhoitajien tiedossa luulisi olleen uudempiakin kielikirjoja vuosilta 1979 - 2006. Seuraavassa mainittuja on yhä Joensuun kokoelmissa.

Hakusana "ranskalainen viiva" oli vuonna 1979 julkastussa teoksessa "Uudissanasto 80" (WSOY), jonka tekstit sisältyvät lisäksi WSOY:n vuonna 1980 julkaisemaan "Nykysuomen sanakirja" -sarjan täydennysosaan (osa 5) sen ensimmäisenä jaksona.
Suomen kielen perussanakirjassa (1992) ja Kielitoimiston sanakirjassa (2006) "ranskalainen viiva" on ranskalainen-sanan esimerkeissä.

Sittemmin Kielitoimiston sanakirja on julkaistu verkossa ajoittain päivitettynä, ja ranskalainen viivakin löytyy edelleen, vieläpä kahdesti (katsottu 4.4.2022):
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/ranskalainen?searchMode=all
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/luetelmaviiva?searchMode=all

Tiede-lehdeltä on kysytty samaa, ja lehti julkaisi (1/2013) sanojen alkuperään perehtyneen suomenprofessorin valistuneen arvauksen "Miksi ranskalaiset viivat ovat juuri ranskalaisia":
https://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/miksi_ranskalaiset_viivat_ovat_juur…

Tietokirjailija Jukka Korpela esitti oman arvelunsa Aristoteleen kantapäässä (Yle Areena) 24.8.2016. Merkki saattaa olla lähtöisin kirjapainoissa aikoinaan käytetystä kappaleen alun merkistä.
https://areena.yle.fi/audio/1-2750116

Kommentissa oleva linkki Tiede-lehteen ei enää toimi. Helsingin Sanomien tilaajilla, myös kirjastoilla, on pääsy lehden arkistoon. Professori Kaisa Häkkisen sivistynyt arvaus on numeron 1/2013 sivulla 58.

Häkkinen toteaa aluksi, että suomalainen ilmaus ei ole kovin vanha eikä sille ole esittää suoranaista kansainvälistä esikuvaa. Se on suomalainen tulkinta tyypillisestä ranskalaisesta esitystavasta; sikäläinen hallintobyrokratia on jo keskiajalla ollut mielistynyt pitkiin tarkkoihin luetteloihin.
Vastaus jatkuu:
https://nakoislehti.hs.fi/2a650af4-3000-455f-a892-ae7967270fbf/58

Vaikka kirjasto on Helsingin Sanomien tilaaja, siitä ei seuraa, että se pääsisi myös lehden arkistoon ja digilehteen kuten henkilöasiakkaat. Monessa kirjastossa on käytettävissä e-lehtenä lehden näköisversio ja sen arkisto, jossa on korkeintaan kaksi vuotta vanhoja numeroita. Sitä vanhempia numeroita voi lukea mikfofilmeiltä, joissa ei ole hakuomaisuutta.

Ja vuoden 1939 ja sitä vanhemmat Helsingin Sanomat ovat luettavissa Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa. Niihin voi myös tehdä hakuja.

Ranskalainen viiva, on varmaankin tapa ilmaista asia lyhyesti, ilman asian syvempiä merkityksiä pohtimatta. Arki kommunikointia. Kukin tietää minne pitää tai on menossa.

Wayback Machinen kautta pääsee vielä lukemaan artikkelin.

https://web.archive.org/web/20220810023411/https://www.tiede.fi/artikke…

"Me kielentutkijat olemme yrittäneet hakea varmaa vastausta aiemminkin, mutta tuloksetta.

Kysymyksessä ei ole mikään kovin vanha ilmaus suomen kielessä, eikä sille voi esittää mitään suoranaista kansainvälistä esikuvaa. Se on siis suomalainen tulkinta siitä, mitä on pidetty tyypillisenä ranskalaisena esitystapana. Se tiedetään, että ranskalainen hallintobyrokratia on keskiajalta lähtien ollut mielistynyt pitkiin ja tarkkoihin luetteloihin. Niitä on kirjoitettu esimerkiksi paperisiin rulliin, ranskaksi role. Varmemmaksi vakuudeksi luettelosta tehtiin kaksoiskappale, vastarulla eli contre-role, josta on peräisin sana kontrolli. Jotta pitkien luetteloiden vertailu olisi helpompaa, asioita on voitu erottaa merkkiviivalla.

Toinen mahdollisuus on, että ranskalaiset viivat ovat alkuaan olleet näytelmäkäsikirjoitusten roolihenkilöiden repliikkien alkumerkkejä; ranskan sanasta role ’rulla’ on tullut myös sana rooli. Vuorosanat oli ennen tapana kirjoittaa kullekin näyttelijälle omaan rullaansa."