Mistä hömötiaisen nimessä oleva hömö tulee? Tarkoittaako se jotain?

"Mistä lie lintu nimensä saanut, sitä ei taida sanoa etymologia. Mutta minäpä kerron: äänellä ja päälakikalotilla täytyy olla jokin vaikutus erikoiseen, suomen kielen erityisiä vokaaliominaisuuksia osoittavaan nimeen. Äänessä ja nimessä on vahva metsäinen öön korostus: hömötiainen!"

Näin kirjoittaa hömötiaisen nimestä Samuli Haapasalo kirjassaan Tii tii tiainen. Hömötiaisen lintunimistöömme toi Johan August Malmbergin (myöhemmin Aukusti Juhana Mela) vuonna 1872 julkaistu Fauna fennica. Malmberg oli ryhtynyt määrätietoisesti edistämään suomen kielen käyttöä luonnontieteen alalla, ja Fauna fennica olikin kautta aikain ensimmäinen suomeksi kirjoitettu tieteellispohjainen ja kattava kuvaus Suomen selkärankaisista eläimistä. Kirjan kieliasun viimeistelyssä Malmbergia oli auttanut Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist.

Niin kuin William Nylander Finska foglars finska namn -luettelossaan (1849), Malmberg pyrki valitsemaan jokaiselle lajille yhden varsinaisen nimen. Hän ei läheskään aina hyväksynyt Nylanderin käyttämiä, osittain hyvinkin keinotekoisia tai yksinkertaisesti kääntämällä muodostettuja nimiä, vaan korvasi niitä mielellään kansankielisillä, osuviksi arvioimillaan nimillä. Jonkin nimen hän sanoo myös keksineensä itse, täsmentämättä kuitenkaan, mitä nimiä hän tarkoitti.

Kukaties "hömö" on Malmbergin omien aivoitusten tulosta. Niin kuin Samuli Haapasalo huomauttaa, etymologista tulkintaa aiempien nimeäjien metsä-, kataja- tai suotiaiseksi kutsuman hömötiaisen nimelle ei välttämättä ole löydettävissä, eivätkä sanakirjatkaan tunne "hömöä" ilman tiaista.

Lähteet:
Samuli Haapasalo, Tii tii tiainen
Kaisa Häkkinen, Linnun nimi