Missä runossa sanotaan:" Ei mikään ole somempaa kuin pieni marjatalo, panaiset seinät siinä on ja punainen kattovalo..." ja lopussa:"Minäkin muutan vaapukkaan kun oikein suuren löydän."
Vastaus
Vaapukkatalosta runoili Marjatta Kurenniemi. Tämännimisenä runo on julkaistu ainakin Urho Somerkiven ja kumppaneiden Lasten omassa lukukirjassa (Otava, 1958). Tässä puhutaan nimenomaisesti "pienestä marjatalosta": "En tiedä mitään somempaa / kuin pieni marjatalo."
Myöhempi versio runosta kulkee nimellä Vattumadon talo. Se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1968 Kurenniemen ja Kaija Pakkasen yhteisessä runo- ja lorukirjassa Kaksi kukkopilliä. Siinä somasta on tullut sievä ja pienestä marjatalosta vattumadon talo: "En tiedä mitään sievempää / kuin vattumadon talo." Tässä muodossa runo vaapukkatalosta on päätynyt myös useaan antologiaan, kuten Pikku Pegasos, Suomen lasten runotar, Tunteellinen siili ja muita suomalaisia eläinrunoja sekä Pieni aarreaitta. 3, Runoaitta.
"Punaiset seinät siinä on" -säkeen jälkeen Vaapukkatalon ja Vattumadon talon välillä on vielä pari pikku eroavaisuutta. Vaapukkatalon "ja punainen kattovalo." on Vattumadon talossa "ja katto, punainen valo". Niin ikään loppusäkeet poikkeavat toisistaan hieman: "Minäkin muutan vaapukkaan / kun oikein suuren löydän." (Vaapukkatalo) - "Minäkin muutan vaapukkataloon, / kun tarpeeksi suuren löydän!" (Vattumadon talo)
Kommentoi vastausta