Missä ehkä japanilaisessa runokirjassa on runo, jossa kirjoittaja kertoo luontonsa olevan sellainen, että näkee unta nukkumisesta?

Tuo voisi hyvinkin olla esimerkiksi Bashōn tai Yoshida Kenkōn kynästä, mutta emme valitettavasti saaneet asiaan varmuutta. Muistaisiko joku kysymyksen lukijoista tällaisen runon tai mietelmän? Tietoja siitä voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.