Hei, minulla on Kuolleen Meren Kirjakääröt -niminen kirja, jonka tekijänoikeuden omistaa Yliopistopaino. Kirjassa on ilmeisesti yliopisto-oppilaiden tekemiä käännöksiä ko. teksteistä. Haluaisin julkaista näitä "pyhiä kirjoituksia" nettisivuillani, mutta en saanut Yliopistopainosta mitään ymmärrettävää vastausta, onko se oikein, laillista tms. Kirjan toimittajaksi on merkitty Raija Sollamo, mutta hänkin on jo jäänyt eläkkeelle, enkä ole häntä tavoittanut mitään kautta.
Vastaus
Yleisesti ottaen kustantajilla ei ole tekijänoikeutta, vaan pelkästään tekijöiden kanssa tehtyihin sopimuksiin perustuva yksinoikeus julkaista tekijöiden tekstit tietyssä muodossa ja yhteydessä. Vanhat tekstit ovat itsessään tekijänoikeudellisesti vapaita, mutta sellaisesta tehtyyn käännökseen on kääntäjällä tekijänoikeus, joka on voimassa kuten varsinainenkin tekijänoikeus.
Yliopistopainon "epämääräisyys" asiassa voi johtua siitä, ettei kääntäjien kanssa ole aikoinaan tehty kunnollisia sopimuksia. Jos sopimuksia ei ole tehty, Yliopistopainon oikeudet rajautuvat kustannettuun kirjaan ja sen levittämiseen. Kustannussopimukset yleensä sitovat tekijää niin, ettei hän voi vapaasti hyödyntää tekstiään sopimatta asiasta kustantajan kanssa. Mutta kaikki riippuu tältä osin sopimuksen tekstistä. Jos kustannussopimusta ei ole tehty, tekijällä - tässä siis kääntäjällä - on oikeus julkaista käännöksensä myös muulla tavalla.
Kysyjällä ei ole oikeutta ilman kääntäjän tai kustantajan lupaa julkaista tämän tekstiä omilla verkkosivuillaan. Kirjan toimittajalla ei ole tältä osin mitään erillistä päätösvaltaa, paitsi mahdollisen oman käännöstekstinsä osalta.
Kirja on julkaistu jo vuonna 1991, joten kääntäjien tavoittaminen voi olla sekä vaikeaa että työlästä. Mutta jos Yliopistopaino ei ole tehnyt sopimuksia, ei silläkään ole oikeutta kääntäjien puolesta sallia tai olla sallimatta käännösten käyttöä muualla.
Tilanne on hankala, mutta ei valitettavasti ollenkaan harvinainen. erityisesti tiedeyhteisöissä tehdään paljon kollektiivista työtä, jonka tuloksia julkaistaessa kukaan ei muista tekijänoikeudellisia näkökohtia ja sopimukset jäävät tekemättä.
Kysyjä voi toki aina ottaa riskin ja julkaista näitä käännöksiä verkkosivuillaan kääntäjän nimi mainiten ja samalla kertoen, että lupaa ei ole kyetty hankkimaan, mutta asiasta ollaan tietoisia ja jos kääntäjä ottaa yhteyttä, asiasta sovitaan. Tällaista menettelyä käytetään suhteellisen paljon laajoissa kokoomateoksissa, joihin haluttujen osien kaikkia tekijöitä voi olla vaikea selvittää luvista puhumattakaan. Musiikin osalta asia on järjestetty siten, että Teosto voi myöntää lupia myös sellaisten säveltäjien puolesta, jotka eivät ole sen asiakkaita. Tekstien osalta tällaista järjestelyä ei Suomen lainsäädännössä kuitenkaan ole.
Heikki Poroila
Kommentoi vastausta