Minua kiinnostaisi tietää, kuinka uskonto on tavannut periytyä Suomessa esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa lapsen vanhemmat ovat naimisissa ja äiti on ortodoksi ja isä luterilainen tai päinvastoin. Onko historiallisesti ollut tyypillisempää, että lapsi kastetaan isän vai äidin kirkkoon ja onko tämä tapahtunut automaattisesti vai edellyttänyt vanhemmilta jonkinlaista menettelyä? Onkohan havaittavissa alueellisija eroja esim. siten, että itäisessä Suomessa ja aiemmin Suomelle kuuluneessa Karjalassa on ollut tyypillisempää "rajatapauksissa" kastaa lapsi ortodoksiksi ja lännessä sitten luterilaiseksi?
Nykytilannekin toki kiinnostaa minua, mutta kaikkein eniten tahtoisin tietää menettelystä vaikkapa 1920-1980 syntyneiden lasten kohdalla.
Vastaus
Vaikka yleistäminen onkin riskialtista tämäntyyppisiä kysymyksiä tarkasteltaessa, jonkinlaisia linjanvetoja lienee kuitenkin tässäkin tapauksessa mahdollista tehdä. Tarkasteltavan periodin alkupuolella seka-avioliitoissa oli tavallisinta kastaa lapset isän uskontoon. Näin meneteltiin myös perinteisellä ortodoksisella alueella Raja-Karjalassa, missä 30-luvun alkuun tultaessa lähes puolet avioliitoista oli seka-avioliittoja (vielä vuonna 1917 näitä oli vain alle 10%) - siitäkin huolimatta, että seka-avioliitoissa morsian oli tavallisemmin ortodoksi.
Sotien jälkeen ortodoksin ja luterilaisen väliset avioliitot yleistyivät myös muualla maassamme siirtoväen asuttamisen myötä. Isän uskontoon kastamisen perinne vaikutti edelleen jossain määrin, mutta pikku hiljaa kulttuurinen paine alkoi kallistaa vaakakuppia luterilaisuuden hyväksi ja alettiin ajatella, että seka-avioliitoissa lapsi oli parempi kastaa äidin mukaan luterilaiseksi, jos isä oli ortodoksi. Lapset haluttiin sulauttaa suomalaiseen ja luterilaiseen väestöön. Ortodokseihin suhtauduttiin vieroksuen ja heidän uskontoaan pilkattiin. Koulussa lapsia kiusattiin eikä ortodokseille järjestetty kunnolla tunnustuksellista uskonnonopetusta. Moni halusi siksi piilottaa kulttuurinsa, uskonnolliset perinteensä ja ajatuksensa. Vartuttuaan aikuisiksi koulukiusatut eivät halunneet seka-avioliitoissa kastaa lapsiaan ortodokseiksi. Tämän vuoksi kokonainen sukupolvi lapsia kastettiin luterilaisiksi. Esimerkiksi Iisalmen ortodoksisessa seurakunnassa Pohjois-Savossa - ennen sotia puhtaasti luterilaisella alueella - 70% seka-avioliitoissa syntyneistä lapsista kastettiin luterilaisiksi. Tilanne lientyi vasta 1980-luvulle tultaessa ja lasten kastaminen ortodokseiksi alkoi jälleen yleistyä.
Lähteet:
Olavi Merras, Ortodoksin ja luterilaisen avioliitto pastoraalisena kysymyksenä (http://www.ortodoksi.net/index.php/Ortodoksin_ja_luterilaisen_avioliitto_pastoraalisena_kysymyksen%C3%A4)
Salla Remes-Ylönen, Kahden uskonnon törmäyskohdassa : siirtokarjalaisen identiteetin muotoutuminen seka-avioliittojen ja lasten kastamisen sekä koulunkäynnin näkökulmasta Iisalmen ortodoksisessa seurakunnassa 1950-1980 (http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20090011/URN_NBN_fi_joy-20090011.pdf)
Nina Venhe, Ortodoksien vahva identiteetti on rakentunut vaikeuksien kautta (https://www.uef.fi/web/teol/tutkimuksessa-tapahtuu/-/blogs/ortodoksien-vahva-identiteetti-on-rakentunut-vaikeuksien-kautta)
Kommentoi vastausta