Minua kiinnostaa seuraava ilmiö: jotkut akateemiset piirit väheksyvät sanomalehtien lukemista. Tällaisesta kerrotaan mm. romaanissa Jumalat juhlivat öisin, jossa nuoriso ei tiedä mitään maailmatapahtumista, kun ei lue lehtiä. Olen kuullut että tämän filosofian taustalla olisi antiikin ihailu ja jokin antiikin maailmankatsomukseen kuuluva tekijä. Mistä tätä asiaa voisi lähteä tutkimaan?
Vastaus
Kysymyksesi on kiinnostava, mutta vaikea.
Koska aiheesta ei normaaleilla aineistotietotakanta- ja internet -tiedonhauilla löytynyt mitään, eikä antiikin filosofiaa käsittelevät kirjat summittaisesti selaillen antaneet vinkkejä, kysyin asiaa muutamalta asiantuntijalta. Professori Juha Sihvola, mm. toinen kirjan Antiikin filosofia ja aatemaailma (1994, Sihvola & Thesleff) kirjoittajista, ei tunnistanut ilmiötä tässä päivässä , mutta kirjoitti vastausviestissään seuraavasti:
"Antiikin aikana taas ei tunnetusti ollut sanomalehtiä ja muukin joukkotiedotus oli vähäistä, joten sanomalehtien ignoroimisen ja antiikin ihailun välinen yhteys täytyy olla vähän monimutkaisempi.
Antiikin filosofiassa oli toki suuntauksia, jotka vastustivat retoriikkaa ja epäfilosofista kaunokirjallisuutta, koska nämä johtivat ihmissielun tunnepuolta umpimähkäisesti sinne tänne ja hämärsivät tietoisuutta elämän todellisesta tarkoituksesta eli intellektuaalisesta kehittymisestä ja moraalisesta täydellistymisestä. Tämäntyyppisten argumenttien alkulähde on Platonin teoksessa Valtio esitetty perinteisen runouden kritiikki. Voi olla, että on olemassa nykyajan platonisteja, jotka suhtautuvat samalla lailla kaikkeen epäfilosofiseen ja viihteelliseen kirjallisuuteen ja sanomalehdet
tulevat siinä sivussa paheksutuksi."
Antiikin filosofiasta kannattaa lukea vaikka em. Sihvolan ja Thesleffin teoksesta, tai Russellin Länsimaisen filosofian historiasta. Tässä tapauksessa kiinnostavia ovat tietenkin myös Platonin dialogit, sekä mainittu Valtio että Faidros, jossa Sokrates hyökkää kirjoitettua sanaa vastaan: "Kirjoitus on mykkää ja joustamatonta eikä anna mahdollisuutta henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen, joka on keskeistä aidossa filosofiassa." (Sihvola & Thesleff, 141.)
Kommentoi vastausta