Minkä arvoinen 200 markka (kolikko) vuodelta 1957. Onko sodan jälkeen viety kultasormukset(vihkisormukset),sotakorvauksia varten?

Kansalaisten lahjoittamien kultaesineiden avulla kerättiin varoja maanpuolustukseen vuosina 1940–41. Idean alkuna on pidetty Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen 20.10.1939 julkaisemaa yleisökirjettä, jossa reservin vänrikki, myöhempi kansanedustaja ja professori Jussi Lappi-Seppälä kirjoitti: "Ehdotan, että jokainen Suomen mies ja nainen, jolla on vasemman käden nimettömässään kultasormus vaihtaisi sen teräksiseen sormukseen, jonka saisi vastineeksi. Kultasormuksista saataisiin varmasti kokoon kymmeniä tuhansia maanpuolustukseen."

Ajatus sodankäynnin osittaisesta rahoittamisesta ei ollut ainutkertainen. Jo muinaisessa Karthagossa kerrotaan naisten luovuttaneen kultakorujaan kaupungin pelastamiseksi roomalaisten piirittäjien kynsistä. 1810-luvulla Preussissa kerättiin kultasormuksia ja arvoesineitä Ranskassa valtaan nousseen ja sotaretkelle lähteneen keisari Napoleonin karkottamiseksi käydyn sodan rahoittamiseksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana vastaavia keräyksiä tehtiin useissa maissa.

Suomen kultakeräystä organisoimaan perustettiin kultaesineiden keräystoimikunta, johon kuuluivat Suomen Ilmapuolustusliitto, Lotta Svärd -järjestö, Suomen Sosialidemokraattinen Työläisnaisliitto ja Suomen Pankki. Keräystoiminta alkoi talvisodan vielä kuluessa, mutta sodan vaikeaan puolustusmateriaalitilanteeseen siitä ei ehditty saada apua. Sodan takia keräystoiminnan käynnistämisessäkjään ei päästy alkuun kaikella sen vaatimalla tarmolla. Sodan päätyttyä pystyttiin asiaan keskittymään paremmin, ja täydellä teholla toiminta saatiin käyntiin 2.4.1940 alkaneella koko maan kattaneella suurkeräyksellä. Keräystoiminta jatkui vuoden 1941 helmikuuhun saakka. Virallisesti keräystoimikunta lopetti toimintansa vasta 1943.

Kaikkiaan kansalaiset lahjoittivat noin 315 000 sormusta ja 20 000 muuta esinettä – yhteensä 1 752 kiloa kultaesineitä, joista sormusten osuus oli noin 1 600 kiloa. Keräystoimikunta huolehti luovutettujen esineiden muuttamisesta rahavaroiksi. Pääasiassa tämä tapahtui sulattamalla Suomen Pankin rahapajassa arvometalliset esineet harkoiksi, jotka myytiin eteenpäin. Kaikkiaan sulatettiin harkoiksi 1 091 kiloa kultaa. Rahaa tästä saatiin yli 15 miljoonaa markkaa.

Vuoden 1957 200-markkasen arvo vaihtelee kunnosta riippuen välillä 3–6 € (vain kolmen ylimmän kuntoluokan kolikot on noteerattu).

Lähteet: 
Jussi-Pekka Alander, Kansa sodassa : kotirintaman ratkaiseva merkitys 
Suomen kolikot ja setelit n. 1400–2023