Milloin valmistettiin ensimmäiset autot, joissa oli suuntavilkut? Onko totta, että joskus aiemmin vilkkujen sijasta käytettiin suuntaviittoja eli vinkkareita, kuten eräässä Aku Ankka -tarinassa mainitaan.
Vastaus
Varhaisin auton suunnanosoituslaite oli tiettävästi J. B. Freemanin vuonna 1893 auton perään asentama rulla, johon kytketyn narun avulla se saatiin näyttämään sanoja "stop", "vasemmalle" ja "oikealle". Tätä seurasivat erilaiset mekaaniset varret, jotka työntyivät ulospäin vastaavalle puolelle autoa kuin kuljettaja siirsi säätövipua. Vuoteen 1905 mennessä tällaiset semaforit olivat muuttuneet pneumaattisesti toimiviksi ja itsepalautuviksi F. Bergerin keksinnön mukaisesti.
Kolme vuotta myöhemmin italialainen Alfredo Giansanti Barrachini käytti erillisiä semaforivarsia, jotka oli valaistu sisäpuolelta sähkölampuilla. Vaikka hän alun perin käytti varsia vaijereilla, niissä oli mahdollisuus myös sähkön avulla tapahtuvaan nostoon. Vuonna 1916 Herbert Faulkner suunnitteli sähkökatkaisimen, joka palautti suuntaviitat, kun ohjauspyörä käännettiin suoraan kaarteen jälkeen. Kaksi vuotta myöhemmin bostonilainen Naillik Motor Signal Company markkinoi sähkömoottoreilla toimivia sähkölampuilla varustettuja läpinäkyviä käsiä.
Vuonna 1923 ranskalaiset Gustave Deneef ja Maurice Boisson käyttivät suoraviivaista solenoidia. He eivät asentaneet sähkölamppua varteen vaan paikallaan pysyvään koteloon. Saksalaiset Max Ruhl ja Ernst Neumann valmistivat suoraviivaisella solenoidilla ja sisään asennetulla sähkölampulla varustetun semaforityyppisen suuntaviitan 1927. Tätä laitetta kehitettiin ja käytettiin hyvin monissa autoissa, kunnes Fiat asensi vilkkuvalon malliin 1500 vuonna 1935.
Lähde:
John Day, Auto Benzistä ja Daimlerista nykypäiviin
Kommentoi vastausta