Milloin kirjailijat alkoivat kirjan lopussa esittää kiitoksiaan mm. perheilleen ja kustantamon henkilökunnalle ihan nimeltä mainiten?

Kirjoissa on ollut omistuskirjoituksia tärkeiksi koetuille henkilöille ja tahoille jo antiikin ajoista alkaen eli käytännössä niin kauan kuin on ollut kirjojakin. Vanhimmissa kirjoissa omistuskirjoituksille ei ollut vielä välttämättä erillistä omistuskirjoitussivua tai -kappalettakaan. Omistuskirjoitukset ovat voineet olla kirjan lopussa, mutta tavallisin paikka nykyään on kirjan alussa, omalla sivullaan. 

Historiassa kirjoja voitiin kirjoittaa palkkatyönä eikä kirjoittajan nimeä aina edes mainittu. Kunnioittamalla omistuskirjoituksessa työnantajaansa, kustantajia ja muita arvovaltaisia tahoja kirjoittajat saattoivat toivoa saavansa lisätienestejä tai muita etuja. Kirjapainotaidon kehityttyä myös kirjojen painajat saattoivat noudattaa samaa käytäntöä. 

Kirjojen kirjoittaminen on vaativaa ja aikaa vievää työtä. On ollut aika luontevaa, että perheelliset kirjailijat ovat myös kiittäneet perheenjäseniään kirjoitustyönsä aikana saamastaan tuesta. 

Lisätietoja: Dedication (publishing) (Wikipedia)