Milloin ja mihin kirjastoon Suomessa saatiin ensimmäiset lainaus- ja palautusautomaatit?

Kirjastojen lainaustoimintojen itsepalveluksi muuttamisella pyrittiin alusta lähtien vapauttamaan henkilökunnan aikaa rutiinitöistä muihin, vaativampiin tehtäviin. Ensimmäiset lainausautomaatit tulivat Suomen yleisiin kirjastoihin käyttöön 1990-luvun alussa. Vuonna 1992 Kirjastolehdessä kerrottiin ensimmäisestä itsepalveluautomaatin prototyypistä. Kyseistä lainausautomaattia yleisessä kirjastossa pääsivät ensimmäisenä kokeilemaan Jyväskylän kaupunginkirjaston asiakkaat maaliskuussa 1993, kerrottiin Kirjastolehdessä numero 3/1993.

BOKOMAT-nimistä palautusautomaattia esiteltiin Kirjastolehdessä jo vuonna 1990. Palautusautomaattia markkinoitiin kirjastoille esimerkiksi vinkkaamalla, että automaattien avulla voi myös pidentää kirjaston palveluaikoja, jos automaatti sijoitetaan kirjaston ulkopuolelle. Se mahdollistaisi ympärivuorokautisen palautuksen. Kirjastolehden numerossa 3/1993 kerrotaan, että Jyväskylän yliopiston kirjastossa oli jo sinä vuonna mahdollisuus palauttaa itsepalveluna. Yleisiin kirjastoihin palautusautomaatit tulivat hieman myöhemmin: Vuonna 1996 Kirjastolehdessä kerrottiin, että seuraavan vuoden keväällä eli 1997 saadaan palautusautomaatti Tor In koekäyttöön myös yleisissä kirjastoissa. Tarkempaa tietoa en löytänyt, missä yleisessä kirjastossa se otettiin ensimmäisenä käyttöön.

Esimerkkinä voi vielä mainita, että Oulun kaupunginkirjastoon ensimmäinen lainausautomaatti hankittiin vuonna 1998 ja ensimmäinen palautusautomaatti vuonna 2003. Lapin maakuntakirjaston ensimmäinen lainausautomaatti tuli pieneen lähikirjastoon Viirinkankaalle 1990-luvun puolivälin tienoilla, tarkempaa vuotta en muista. Helsingin kaupunginkirjastossa ensimmäisiä, jos eivät jopa ensimmäiset palautusautomaatit otettiin käyttöön Viikin kirjastossa 1999.

Muutaman vuoden itsepalvelulainaus ja -palautuskokemusten jälkeen 2000-luvun alkupuolella kirjastoalalla virisi keskusteluita automaattien vaikutuksesta kirjastotyöhön. Eniten keskustelua herätti pelko ihmiskontaktien katoamisesta, kun lainaustoimintoja siirretään itsepalveluna tehtäväksi. Toisaalta kirjastoalalla koettiin myös, että lainausrutiinien siirtyminen asiakkaille todellakin vapautti henkilökuntaa vaativampiin tehtäviin ja ergonomia parani myös. Koettiin myös, että asiakkaat saavat parempaa ja kiireettömämpää palvelua.