Millainen on sanan siansaksa etymologia?

Siansaksa-nimityksellä on alun perin viitattu sanojen alkuäänteiden vaihtamiseen tai tavujärjestyksen muuttamiseen perustuviin leikki- tai salakieliin. Tällaisten kielten on arveltu saaneen alkunsa keskiaikaisissa saksalaisissa luostarikouluissa; varhaisimmat saksankieliset kirjalliset esiintymät tämäntyyppisestä leikkikielestä ovat peräisin 1550-luvulta. Siansaksan 'saksa' viittaa tähän kielelliseen alkuperään; sika lienee päätynyt mukaan alkusoinnun vuoksi, samoin kuin lammas siansaksan lähisukulaiseen lampaanlatinaan.

Siansaksan merkityksen muutos kohti nykyistä ('käsittämätön puheen mongerrus') sai alkusysäyksensä kenties Agathon Meurmanin toimittamasta ensimmäisestä ranskalais-suomalaisesta sanakirjasta (1877), jossa jargon kääntyi näin: ”siansaksa, rengonkieli; wieras tuntematon kieli; outo ääntäminen; lawerteleminen”.

Siansaksalla on eläimen ja kielen nimen yhdistävä vastine ainakin englannissa, jossa on leikkikieleen viittaava ilmaus "pig Latin" (myös "hog Latin").

Lähteet: 
Heikki Ojansuu, Suomen salakielistä. – Virittäjä 2–3/1907 
Anneli Hänninen, Hepreaa, siansaksaa ja lampaanlatinaa 
Tuija Vertainen, Jargonin jäljillä. – Kielikello 4/2023 
Frank Jacobs, Greek to me