Millainen diagnoosikoodi annettiin homoseksuaalille vuosina 1939-1945 puolustusvoimien palveluskelpoisuustarkastuksessa?

”… homoseksuaalisuuden virallinen sairaudeksi luokittelu on niinkin uusi kuin vuodelta 1952 (DSM-I), jolloin vallitsevaan psykoanalyyttisen käytännön mukaisesti kaikki siemensyöksyt, joka eivät kohdistu naisen vaginaan (itsetyydytys, homoseksuaalisuus), luokiteltiin virallisesti psyykkisen häiriön oireiksi.” – Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Väitöskirja lääketieteen sosiologiassa 20.11. 1997 Olli Stålström, VTM Kuopion yliopisto Sosiaalitieteiden laitos.

Ajanjaksona 1939-45 ei homoseksuaalisuudessa ollut siis virallista tautiluokituskoodia, eikä sellaista ole myöskään puolustusvoimien lääkärintarkastusohjeessa.

Suomen rikoslaki 1940, 20 luku 12§: ”Jos joku harjoittaa haureutta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa, rangaistakoon kumpikin vankeudella enintään kahdeksi vuodeksi.”

Homoseksuaalisuus oli rikos aina vuoteen 1971 asti. Sotaväen rikoslaissa ei kuitenkaan ollut vastaavaa pykälää. Armeijasta voitiin erottaa sopimattoman käytöksen takia, mutta kyseinen henkilö ei välttämättä saanut tietää erottamisen todellista syytä homoseksuaalisuudeksi. – Kati Mustola: Homoseksuaalisuus ja sota. Kahden veteraanin tarinat. Teoksessa Ihminen sodassa – suomalaisten kokemuksia talvi- ja jatkosodassa. Toim. Tiina Kinnunen ja Ville Kivimäki. Minerva, 2006.

Jatkosodan aikana homoseksuaalisesta toiminnasta tuomittiin keskimäärin kuusi rangaistusta vuodessa. – Sari Näre: ”Kuin viimeistä päivää” – sota-ajan sukupuolikulttuuri ja seksuaalinen väkivalta. Teoksessa Ruma sota – talvi- ja jatkosodan vaiettu historia. Johnny Kniga, 2008.