Miksi Vesurin siis terätyökalun ns väkipuukon, kutsumanimi on Vesuri?

Vesuri eli Kassara ja Väkipuukko eli Hukari ovat hieman erilaisia esineitä.

Museo määrittelee väkipuukon:"fyysinen kuvaus: Hukari eli väkipuukko. Hukari on nimi lyhyelle, jäykälle miekalle. Tämä hukari on yksiteräinen, ja terä on hieman kaareva. Siinä on puukahva, joka on kiinnitetty nahkahihnalla. Väistin kaartuu toisessa päässä ylös miekan terää kohti ja toisessa päässä taas alas päin" Hukari voi olla myös kaksiteräinen. Linkki Finnan sivulle

Ja vesurin näin:"fyysinen kuvaus: Vesuri. Terä on takorautaa ja sen päässä on nokka. "

Tosin molempien esineiden nimet varmaan vaihtelevat paikkakunnittain ja arkisanastossa kenties sekoittuvat.

Suomen kielitoimiston etymologinen sanakirja kuvaa vesuri-sanan syntyä:"vesa (Agr; yl.) ’(lehti)puun juuresta t. kannosta kasvava nuori varsi; (lehtipuun) taimi; nuori lehtipuu; lapsi, kakara (etup. E- ja PHäme)’ / ’Wurzel-, Stocktrieb (einesLaubbaums); junger (Laub)baum; Kind, Sprößling’, johd. vesa(i)kko, vesoa ’kasvaa vesaa, versoa (laajalti etup. länsimurt.); poistaa vesat (laajalti et. itämurt.)’, vesoittua, vesuri (Flor 1678) ~ ink vesa, vesoittua | ka vesa ’vesa, verso, nuori lehtipuu’, vesakko ’vesakko’, vesuo ’kasvaa vesaa; leikata vesoja’, vesoittuo ’vesoittua’ | ly veza ’vesa’, vezažik ’vesakko’, vezanduda ’vesoittua’ | ve veza ’vesa’, vezaduda ’vesoittua’ | va (Kett) ve̮so ’vesa’, (Tsv) ve̮ze̮ttua ’kasvaa täyteen vesakkoa, vesoa’ | vi võsa ’vesakko’, võsu ’vesa, verso; (kuv.) jälkeläinen’, võsuda ’vesoa, versoa’, võsastuda ’vesoittua’ | li ve̮zā, L vizā ’vesa’, ve̮ʾzzə ’vesoa, versoa’. — Sm > lpN vesa ’nuori lehtipuu; vesa, verso’, In veässuđ ’vesoa, poistaa vesat’, nr murt. Sm ves(a) ’id.; leikata ruista’." Linkki sivulle

Vesurin nimi siis juontuu vesojen katkomisesta.