Miksi Suomessa vuonna 1975 aloitettiin vihurirokkorokotukst osalle naisista, mutta ei muille naisille eikä kenellekkään miehelle? Miksi miehet ja pojat saivat…

Vaikka vihurirokko sairautena on vähäpätöinen  - oireet ovat lieviä, kestävät vähän aikaa ja tauti paranee jälkiä jättämättä -  rokotus sitä vastaan on katsottu tarpeelliseksi, koska kohdunsisäinen vihurirokkoinfektio on haitallinen sikiölle. Vihurirokkorokotuksen ensisijaisena päämääränä on sikiövaurioiden esto, minkä vuoksi vihurirokkorokotus liitettiin 11-13-vuotiaiden koulutyttöjen rokotusohjelmaan vuonna 1975.

Koska ensisijaisena tarkoituksena on suojata sikiötä, pidettiin tärkeänä rokottaa ainakin hedelmällisessä iässä olevat naiset. Yksiselitteistä vastausta siihen, mikä olisi paras ja taloudellisin menetelmä päämäärän saavuttamiseksi, ei välttämättä ole olemassa, ja eri maissa päädyttiinkin erilaisiin ratkaisuihin kohderyhmän valinnassa. Suomessa omaksuttiin aluksi kanta, että rokotetaan vain juuri fertiili-ikänsä kynnyksellä olevat tytöt. Toinen kohderyhmä olivat vastasynnyttäneet naiset. Tämä oli sinänsä järkevää - olkoonkin, että menetelmästä oli odotettavissa hyötyä perin hitaasti eikä sillä olisi mitään vaikutusta epidemioihin.

Yhdysvalloissa lähdettiin lähes heti laajamittaisiin rokotuksiin tavoitteena poistaa koko vihurirokko-ongelma immunisoimalla kaikki 12 kuukautta täyttäneet lapset, myös pojat. Lisäksi tehostettiin nuorten ja varsinkin naispuolisten aikuisten rokotuksia. Kalleudestaan huolimatta amerikkalaismetodi osoittautui hyväksi ja useat maat (Suomi mukaanluettuna) seurasivat esimerkkiä ja muuttivat rokotusstrategiaansa siten, että rokotusohjelman tavoitteeksi asetettiin koko vihurirokko-ongelman juuriminen.

MPR-virusyhdistelmärokotukset tuhka- ja vihurirokkoa sekä sikotautia vastaan aloitettiin marraskuussa 1982, tarkoituksena rokottaa kaikki lapset kahteen kertaan neuvolassa siten, että ensimmäinen annos annetaan 14-18 kuukauden ja toinen kuuden vuoden iässä. Alkuvuosina rokotettiin yleisesti myös muita ikäryhmiä, jotta suoja yltäisi mahdollisimman laajalle niiden keskuuteen, jotka eivät olleet sairastaneet vihurirokkoa eivätkä saaneet sen vastaista rokotusta.

Lähde:
Heikki Peltola, Rokotukset ja infektiotaudit