Miksi puolustusvoimissa varuskuntien yksiköissä päivystystä suorittavilla varusmiehillä roikkuu kaulassaan metallinen kilpi merkkinä päivystysvastuusta, jonkin muun merkin sijaan?
Vastaus
Tuolloin vastikään käyttöön otetusta päivystäjänkilvestä kertoo Leo Franck Kylkirauta-lehdessä 1949. Franckin mukaan vuoden 1918 jälkeen päivystävän upseerin ja päivystävän aliupseerin tunnuksena oli keltainen käsivarsinauha, jota pidettiin epäkäytännöllisenä ja rumana. Nauha oli usein ryppyinen ja likainen, ja se herätti mielleyhtymiä tuolloin käytössä olleeseen sokeiden merkkiin. Puolustusvoimain komentaja, jalkaväenkenraali Aarne Sihvo antoi suostumuksensa Kadettikunnan esitykselle päivystäjän kilven käyttöön ottamisesta. Samana vuonna Kadettikunta luovutti Maasotakoulun 30-vuotisjuhlan yhteydessä koulun käyttöön kolme päivystäjän kilpeä, jotka oli valmistettu Kustaa III:n aikaisen armeijan mallin mukaan kiillotetusta messingistä. Maisteri P. Talvio pohtii päivystäjänkilven perinteitä tarkemmin Ruotuväki-lehdessä tammikuussa 1966. Hänen aikanaan keltaisista käsivarsinauhoista oli Kadettikunnan ja lahjoittajien ansiosta jo päästy eroon.
Lähteitä:
- Franck, L. (1949). Päivystäjän kilpi. Kylkirauta, 1(14), 28-29.
- Talvio, P. (1966). Uutta viiniä vanhassa leilissä : päivystäjäkilven perinteet. Ruotuväki 27.1.1966.
Kommentoi vastausta