Miksi laulun sanoituksissa tai lyriikassa käytetään usein muotoa "sun" tai "mun", kun pitäisi käyttää akkusatiivimuotoja "sut" ja "mut"? Esim. Päivänsäde ja menninkäinen "ei haittaa että loisteesi mun sokeaksi saa" tai Markku Aron "Etsin kunnes löydän sun".
Vastaus
Laululyriikka on oma kirjoittamisen lajinsa, jolla on omat vapautensa. Heikki Salo käsittelee sen ominaisuuksia kirjassaan ”Kahlekuningaslaji : laululyriikan käsikirja” (Like, useita painoksia, esim. 6. täydennetty painos 2014).
Laululyriikka yksinään on puolivalmis tuote ilman musiikkia. Laululyriikka kirjoitetaan ensisijaisesti kuultavaksi. Salo tarkastelee musiikin ja tekstin yhteyksiä, esimerkiksi vokaalien ja konsonanttien soivuutta. On tärkeää, millaiseen konsonanttiin tavut päättyvät. Konsonantit d, k, p ja t ovat huonosti soivia. Tämä voi olla yksi selitys sanoittajien valinnoille.
Kommentit
Eräissä murteissa sanotaan akkusatiivi pronomineilla sun tai mun. Sattumalta kirjakieleen on päätynyt muoto sinut jne., vaikka se yleensä kuuluu monikkoon, kuten talot.
Eräissä murteissa sanotaan akkusatiivi pronomineilla sun tai mun. Sattumalta kirjakieleen on päätynyt muoto sinut jne., vaikka se yleensä kuuluu monikkoon, kuten talot.
Eiköhän genetiivin kaltainen akkusatiivi ole tuttu myös vanhaa raamatunsuomennosta kuunnelleille, siis ennen 1930-luvun modernisointia jota kaikissa piireissä ei muista(kaan) syistä oikein hyväksytty vuosikymmeniin.
Kommentoi vastausta