Miksi kiroilu on tavallisempaa länsimaisissa kulttuureissa kuin muualla maailmassa? Tai siis onko sellaisiakin kieliä, joissa ei ole voimasanoja lainkaan?

Länsimaiden historia, uskonto ja sittemmin osittainen luopuminen pääasiallisesta uskonnosta selittävät asiaa pitkälti. Jo kreikkalaiseen ja roomalaiseen kulttuuriin sisältyi kirosanoja, joskin nykypäivän vinkkelistä ne pääosin melko merkillisiä. Meillä länsimaissahan on ollut käsitteitä, kuten 'helvetti' ja 'paholainen' (ja lukuisat samaa tarkoittavat sanat), jotka käsitteet puuttuvat valtaosasta muita kulttuureja ja näin ollen lisäävät huomattavasti mahdollisia kirosanoja. Useimmissa muissa kulttuureissa auktoriteettien kunnioitus sekä yleinen häveliäisyys on suurempaa kuin länsimaissa, jotka seikat myös osaltaan selittävät asiaa.

Rajan veto siinä, mikä on oikeasti kirosana ja mikä on vain sana, jota voi tarvittaessa käyttää kirosanana, on hankalaa. Tämä seikka tekee jälkimmäiseen kysymykseesi vastaamisestasi hieman mutkikasta. Moderni heprea on tiettävästi hyvin siisti kieli, mutta en aivan vakuuttunut, että se on ehdottomasti ilman kirosanoiksi luokiteltavia sanoja. Japanin kielessä taas "ruma kielenkäyttö" tapahtuu pikemmin lauseen pätkillä ja yksittäiset sanat eivät toimi kirosanoina. Oma tulkintani lukemani perusteella on, että luonnollisiin kieliin - oli sitten kuinka sävyisästä ja häveliäästä kulttuurista ikinä kyse -muodostuu joko yksittäisiä kirosanoja tai monisanaisempia samaa ajavia ilmauksia. Keinotekoisista kielistä ainakin esperanto on sellainen, että siihen ei alunperin ole luotu ainuttakaan kirosanaa, mutta asia kokonaisuudessaan on niin sanojan tarkoituksesta ja kuulijan tulkinnasta riippuvainen, että lienee tässäkin tapauksessa mahdollista käyttää kielestä löytyviä sanoja esim. ulosteille ja sukuelimille kirosanoina.

Aiheesta enemmän tietoa kaipaavalle löytyy (englanniksi) teos: Melissa Mohr: Holy shit - a brief history of swearing (ISBN 978-0-19-049168-0, Oxford university press, 2013 ). Teos ei ole todellisuudessa kovinkaan "brief", vaan 324 sivua ja keskittyy pääosin englannin kielen kirosanojen historiaan. 

Ystävällisin terveisin Kimmo Keinänen / Helsingin kaupunginkirjasto / Pasilan kirjasto