Miksi kellotaulu on jaettu kahteentoista tuntiin?

David Ewing Duncan kertoo kirjassaan Kalenteri (1999) s. 79, että vuorokauden jako 24 yhtä pitkään aikayksikköön on mesopotamialainen keksintö, mutta syy järjestelmään on kadonnut. Kirjoittaja arvelee, että vuorokauden jakaminen kahteen 12-tuntiseen jaksoon on saattanut liittyä siihen, että se vastaa 12 eläinradan merkkiä astrologiassa, joka tuolloin oli tärkeä ala. Toinen mahdollinen syy kirjoittajan mielestä voisi olla se, että mesopotamialaisen numerojärjestelmän perusluku 6 menee tasan 24:ään ja että myös babylonialaisen ympyrän 360 astetta on jaollinen 24:llä. Se taas perustuu taivaankannen mittaamiseen; yksi tunti taivaalla vastaa 15 astetta nykyisissä mittayksiköissä. Viimeksimainittu tieto on Heikki Ojan teoksessa Aikakirja -(1999), jossa hän myös kertoo s. 70-71, että egyptiläiset oppivat pitämään aikaa myös yöllä ja siirtyivät kahteen 12 tunnin vuorokauden jaksoon. Keskiajan kelloissa oli hänen mukaansa aluksi 24 tunnin kellotaulu, mutta kellojen pienentyessä se korvattiin 12-tuntisella. Tarkkaa syytä tähän ei valitettavasti kerrota. Ajanlaskun, ajanmittauksen ja kellojen historiaan liittyviä internet-sivuja löytyy Hämeenlinnan kaupunginkirjaston Makupalat -hakemiston Tähtitiede -osiosta http://www.htk.fi/kirjasto/avaruus.htm#ajanlasku Esimerkiksi WSOY:n Koulukanavan Ajanlasku ja kalenteri http://www.koulukanava.fi/historia/ajanlasku kertoo hieman myös babylonialaisesta ajanlaskusta.