Miksi kärpäsillä ei ole pistintä?

Kun puhumme kärpäsestä, kyse on yleensä huonekärpäsestä, joka on harmaa, vaatimattoman näköinen, koko maapallolla yleinen peruskärpänen. Sillä ei ole pistintä, mutta kärpäslajien joukosta löytyy myös sellaisia, joilla on terävä, pistintä muistuttava imukärsä. Niistä tutuin lienee 60-luvun alussa maan kaakkoisrajan yli Suomeen tullut ja sittemmin lähes koko maahan levinnyt hirvikärpänen.

Huonekärpäsen pistimettömyys saa selityksen, kun tarkastellaan sitä, mihin pistintä hyönteismaailmassa tavallisimmin käytetään: ravinnonhankintaan ja puolustautumiseen. Ampiais-, mehiläis- ja kimalaisnaarailla ruumiin takapään munanasetin on muuntunut myrkkypistimeksi. Ampiaiset lamaannuttavat sillä saaliin, ja ne voivat sileällä piikillään pistää lukuisia kertoja nitistäessään toukilleen liharavintoa. Mehiläiset ja kimalaiset käyttävät myrkkypistintään ainoastaan puolustautumiseen.

Kärpänen suosii ravintoa, jota ei tarvitse lamaannuttaa myrkyllä tai nitistää pistolla - sille kelpaa melkein mikä tahansa helposti saatavilla oleva luksusravintolan gourmetillallisen tai takapihan roskienkeräyspisteen jätteistä lehmänläjään. Näiden antimien päälle kärpänen oksentaa ensin osan mahansa sisällöstä sulattaakseen sitä ruoansulatusentsyymeillään imukelpoisiksi. Sitten kärpänen nauttii ateriansa töpötellen sienimäisellä imukärsällään. Toisin kuin ampiaiset, mehiläiset ja kimalaiset, kärpänen ei ole yhdyskuntahyönteinen: sillä ei ole järjestäytynyttä kärpäsyhteiskuntaa ja siihen liittyviä velvollisuuksia rasitteenaan; se on yksinäinen opportunisti, joka puolustautuu tehokkaimmin pakenemalla vikkelästi paikalta.

Luonnossa on loppujen lopuksi aika vähän turhaa. Kärpäsillä ei ole pistintä, koska ne eivät tarvitse sitä.

Lähde:
Iiris Kalliola, Ötökät