Miksi karhu nukkuu talviunta mutta esimerkiksi susi ei? Mikä siis tekee karhusta niin erilaisen eläimen, että sen täytyy nukkua talviunta?

Suurpetomme-kirjaan (Articmedia, 1999) sisältyvässä artikkelissaan Karhun talviuni Raimo Hissa toteaa ykskantaan: "Vaipumatta talviuneen karhu ei selviäisi lumisesta kaudesta. On vaikea kuvitella karhun löytävän talvella riittävästi syötävää lumen kattamasta maastosta."

Vaikka karhu periaatteessa on kaikkiruokainen, se on sekaravinnonsyöjä, jonka ravinnosta noin 70% on muuta kuin lihaa. Susi on taas pääasiassa elävän riistan pyytäjä ja syöjä. Suden käyttämää ravintoa on saatavilla ympäri vuoden, toisin kuin karhun suosimia marjoja, sieniä, viljaa, pähkinöitä, lehtiä ja silmuja. Vielä kevätkin on karhulle ravinnon saannin kannalta ankeaa aikaa. Tuolloin ravinto koostuu varsin niukoista saatavilla olevista lähteistä, muurahaisista, haaskoista, tuoreesta lihasta ja talvehtineista marjoista. Myöhäisinä keväinä mahdollisiksi ravintokohteiksi jäävät vain haaskat ja elävä riista, jota karhu saalistaa tähän vuodenaikaan myös itse.

Elävän riistan saalistajina karhun ja suden olennaisin ero on siinä, että karhun pyyntitehokkuus on paljon sutta enemmän riippuvainen olosuhteista. Menestyksekkäintä karhun saalistus on sellaisilla hankikeleillä, jolloin hanki kantaa karhun, mutta upottaa sen tavallisinta saaliseläintä hirveä.

Lähteet:
Suomen nisäkkäät. 2. Otava, 1972
Suurpetomme : karhu, susi, ahma, ilves. Articmedia, 1999
http://www.suurpedot.fi/www/fi/lajit/karhu/