Miksi joidenkin virsien sanoja muuteltiin (ja usein huonompaan suuntaan) 1986 virsikirjassa? Esim. Oi etkö ihminen muistakaan sun aikas että on rahtu vaan, jok´ainut askel sun matkallas on askel kohti sun kuoloas. Se on paremmin ja terävämmin ilmaistu ku nykyinen Oi etkö ihminen muistakaan on lahjaa aikasi päällä maan, jokainen askele matkalla vie kohti päivies loppua. Tämä on vain yksi esimerkki.
Vastaus
Artikkelissaan ”Virsikirjan suomennushistoriaa” (teoksessa Suomennuskirjallisuuden historia I, toim. H.K. Riikonen, U. Kovala, P. Kujamäki & O. Paloposki, SKS 2007) Taru Kolehmainen toteaa, että virsikirjauudistuksen lähtökohtana oli kieliasun tarkistaminen. Näin ollen vuoden 1986 virsikirjasta pyrittiin poistamaan yleiskielessä harvinaiset ja vanhahtavat muodot. Kolehmaisen artikkelin mukaan vuoden 1986 virsikirja on kuudes varsinainen virsikirja. Sitä edelsivät Jaakko Finnon (Suomalaisen) virsikirja (noin 1583), Maskun Hemmingin virsikirja (noin 1605), vuoden 1701 virsikirja, vuoden 1886 virsikirja sekä vuoden 1938 virsikirja. Kolehmainen kirjoittaa, miten pyrkimys tasa-arvoon näkyy vuoden 1986 virsikirjan sanastossa. Esimerkiksi alentava pakana-ilmaisu poistettiin lähetysvirsistä, maskuliinisia ilmauksia taas laajennettiin myös naiset huomioon ottaviksi.
Kolehmaisen artikkeli valottaa suomenkielisten virsikirjojen historiallista kehitystä. Kolehmaisen artikkelin lisäksi on suositeltavaa lukea vuoden 1986 virsikirjan esipuhe, jossa taustoitetaan ja perustellaan uuden virsikirjan tarpeellisuutta: https://virsikirja.fi/lisatietoa/vuoden-1986-virsikirjan-esipuhe/. Esipuhe myös korostaa tarvetta nykyaikaistaa virsien kieliasua. Lainaan esipuheesta seuraavan kohdan:
”Tavoitteena on ollut kieli, jota nykyajan ihminen voi ymmärtää. Kielen uudistamisessa on kuitenkin pyritty ottamaan huomioon kunkin tekstin ja sen syntyajan luonne. Selkeydenkään kustannuksella ei ole haluttu latistaa runokielen kauneutta ja ilmeikkyyttä. Hyvin varovaisia on oltu myös niiden sanojen ja kielikuvien uudistamisessa, joilla on perinteisesti totuttu välittämään kristillistä sanomaa.”
Kommentit
Olen samaa mieltä kysyjän kanssa - uudet sanat ovat laimeat, arkipäiväiset ja suomeksi sanottuna lässyt. Uskonnollisiin teksteihinhän liittyy yleensä taustasta ja suuntauksesta riippumatta jonkinlainen mysteeri, symbolit ja vanhanaikaisuus, miksei sitä voinut säilyttää. Puhumattakaan että jotkut säveletkin on pilattu.
Tämä ajatus voisi johtaakin sitten seuraavaan kysymykseen - uskonnonopetuksen pilaamiseen. Nykyään ihmisten kanssa on vaikea puhua, kun ne eivät tiedä vertauskuvallisuutta eivätkä tunne tärkeimpiäkään henkilöitä, edes Lasarusta tai Sakkeusta, joutuu karsimaan puheesta pois eli latistamaan omankin kielensä.
Hämmästyin, kun tasokkaalla taidehistorian luennolla esiintyjä joutui supisuomalaisen aikuisyleisön pyynnöstä selittämään, mikä kumma on käsiteltävänä olevassa teoksessa esitetty Baabelin torni.
Kommentoi vastausta