Miksi ihmiset pelkäävät sanoa olevansa feministejä?

Feminismin leimoista löytyy Linnea Mikkolan blogiteksiti Kuka uskaltaa olla feministi. Se on Naisjärjestöjen keskusliiton sivuilla.

Mikkola toteaa feministin olevan sana, johon liitetään ikäviä stereotypioita: "Sanaa, johon liitetään helposti massasta eroava seksuaalinen suuntautuminen, rintaliivien polttaminen, kurkku suorana huutaminen ja miesviha. Tuota sanaa kauhistellaan ja pyritään välttelemään, sille keksitään vähemmän radikaaleja vastineita ja sillä luodaan mielikuvia vahvasti stereotypioihin nojaavista henkilöistä, joiden kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä, saatikka sitten yrittää keskustella."

Samoilla linjoilla on Proakatemian sivuilla Anni Minkkinen. "Miksi kaikki eivät sitten kannata tasa-arvoa ja feminismiä? Feminismin äänekkäimmät vastustajat ovat yleensä valkoisia keski-ikäisiä miehiä. Niitä, joita yhteiskunnan säännöt eivät suuresti rajoita ja joilla menee tällä hetkellä yleisen käsityksen mukaan hyvin. He eivät kaipaa maailmaan ja yhteiskuntaan muutosta, sillä maailma kohtelee heitä tällä hetkellä reilusti. Kun reilu sata vuotta sitten naiset alkoivat vaatia itselleen äänioikeutta, miehet olivat isoimpia vastustajia. He olivat osanneet mielestään päättää asioista aivan hyvin ilman naisten mielipiteitä ja ei heitä haitannut, että naiset pysyivät kotona miehen käskyjä noudattamassa. Se, että joku nosti naisten ongelman esille, toi heidän elämäänsä ongelman pienestä harmittomasta asiasta. Ja sama ilmiö koskee myös nykypäivää. Antifeministien mukaan vasta ongelmien esiintuominen ja niistä puhuminen synnyttää ongelmia."

Feministiksi ei siis haluta tunnustautua ikävän leimaaminen ja mahdollisen vihapuheen kohteeksi joutumisen pelosta.