Miksi ihmisellä ei ole sellaista tiettyä kiima-aikaa tai paritteluaikaa niinkuin ainakin useimmilla eläimillä on? Eläimillähän on yleensä aina tietyt kiima…

Ihmiselläkin hedelmöittyminen on mahdollista vain naisen kuukautiskierron ovulaatiovaiheessa eli munasolun irtoamisen aikaan. Toisin kuin monilla muilla nisäkäslajeilla, ihmisellä tähän ei liity mitään selviä ulkoisia merkkejä. Tosin viimeaikaisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että myös ihmisellä hajuaistilla on asiassa selvä, vaikkakin tiedostamaton rooli: ovulaatiovaiheessa nainen tuoksuu miesten mielestä paremmalta.

Ihmisen sukupuolinen aktiivisuus ei kuitenkaan vaihtele kovin selkeästi kuukautiskierron mukaan. Tämän arvellaan liittyvän vaiheeseen, jossa ihminen lajina kehittyi, aivojen koko kasvoi ja niiden energiantarve lisääntyi. Isompien aivojen ylläpito vaatii ravitsevampaa ruokaa, ja niiden vuoksi ihmislapsi syntyy paljon avuttomamapana kuin minkään muun kädellislajin jälkeläinen. Ihmislapsen aivojen koko on syntymähetkellä vasta neljännes lopullisesta koostaan - jos ihminen kehittyisi valmiimmaksi sikiöaikana, vauva ei mahtuisi syntymään. Niinpä ihmislapsi vaatii hoitoa ja huolenpitoa paljon kauemmin kuin muiden lajien jälkeläiset. On siis arveltu, että aktiivinen, ympärivuotinen sukupuolielämä on kehittynyt luomaan kestäviä parisidoksia ja sitouttamaan mies naiseen ja lapseen tai lapsiin. Naisen kannalta oli edullista, että mies turvasi ravinnonsaannin raskauden ja vauvanhoitovaiheen aikana, ja miehelle taas oli tärkeää huolehtia naisesta ja pysyä hänen lähellään varmistaakseen oma lisääntymisensä. Toisen teorian mukaan piilo-ovulaatio lisäsi naisen mahdollisuutta hankkia jälkeläisilleen parhaat mahdolliset geenit. Lyhyen, selvästi erottuvan hedelmöittymiselle otollisen jakson ajan mies voisi vahtia omaa pariaan estääkseen muiden miesten lähestymiset, mutta jatkuva vartiointi ei onnistu. Näin naisella olisi ollut mahdollisuus sekä valita jälkeläistensä isä(t) suuremmasta joukosta että ylläpitää niiden selvitymistä helpottavaa parisuhdetta.

Ihminen ei ole ainoa laji, jonka elämässä seksillä on muitakin tehtäviä kuin pelkkä lisääntyminen. Simpanssin ohella lähin sukulaislajimme bonobo on myös kehittänyt seksistä tavan ylläpitää sosiaalisia suhteita, hillitä aggressioita ja hankkia mielihyvää.

Lähteet:
Turunen, Seppo: Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa : esseitä ihmisen biologiasta (Tammi 2007)
Valste, Juha: Apinasta ihmiseksi (WSOY 2004)
Viitala, Jussi: Vapaasta tahdosta? : käyttäytymisen evolutiivinen perusta (Atena 2005)