Miksi ihmettelyä sanotaan myös päivittelemiseksi?

Nykypäivittely on sangen moniulotteista toimintaa. Kielitoimiston sanakirjasta löytyy sille koko joukko merkityksiä: ihmetellä, hämmästellä, ällistellä ääneen (tav. monisanaisesti); harmitella, siunailla, surkutella, voivotella; ihastella. Varhaisin näistä päivittelyn merkitysulottuvuuksista lienee surkutella; tässä merkityksessä siihen voi törmätä esimerkiksi Kalevalan 22. runossa: "Anna huolia hevosen, murehtia mustan ruunan, rautasuisen surkutella, suuripäisen päivitellä!"

Surkutteluna päivittelyn näkee myös Christfrid Ganander, jonka Nytt finskt lexiconissa (1787) sana sai ensimmäisen kirjallisen esiintymänsä. Gananderin teos oli ensimmäinen suomen kielen sanakirja, jossa kuvattiin sanojen käyttöä laajasti esimerkkiaineiston avulla. Gananderin päivittelyn yhteydessä käyttämä esimerkkilause on erinomaisen havainnollinen ja voi omalta osaltaan auttaa ymmärtämään Kielitoimiston sanakirjan siihen liittämiä monia merkityksiä. Nytt finskt lexicon selittää 'päivitellä'-sanan itseään surkuttelevan päivittelijän lausahduksella "Voi minun päiviäni!". Tämän ääneen ällistellyn tokaisun voi tulkita harmitteluksi, siunailuksi, surkutteluksi, voivotteluksi, ihmettelyksi, hämmästelyksi – tilanteen mukaan.