Miksi helmikuussa on vain 28 päivää?

Helmikuun pituus, ja koko gregoriaaninen kalenteri, perustuu roomalaisten ajanlaskuun. Varhaisella ajalla roomalaisilla oli noin kymmenen vaihtelevan pituista kuukautta, ja kalenterivuoden pituus oli vain 304 päivää - loppuvuodella ei niinkään ollut merkitystä, sillä se ei ollut viljelykautta. 

Vuoden 700 eKr Rooman toinen kuningas Numa Pompilius antoi tarkemman muodon kalenterille: vuoden pituudeksi tuli 355 vuorokautta, ja kuukausia oli 12, joiden pituudet olivat joko 29 tai 31 päivää. Roomalaiset nimittäin pitivät parittomia numeroita onnekkaampina kuin parillisia. 355 vuorokauden pituinen vuosi noudatti suunnilleen kuun oikeita vaiheita, mutta se ei pysynyt vuodenaikojen vaihtumisen perässä. Siksi noin 450 eKr alettiin joka toiseen vuoteen lisäämään karkauskuukausi. Vuoden viimeinen kuukausi, helmikuu, katkaistiin karkausvuonna 23-päiväiseksi ja karkauskuukausi alkoi heti helmikuun jälkeen. Maaliskuu aloitti uuden vuoden.

Myöhemmin Julius Caesar sääti vuoden pituudeksi 365 vuorokautta egyptiläisen ajanlaskun mukaan - egyptiläiset olivat jo varhain onnistuneet arvioimaan vuoden pituuden esimerkiksi Niilin tulvia tarkkailemalla. Kuukausien pituudeksi vakiintui 30 tai 31 päivää, mutta helmikuulle vuoden viimeisenä kuukautena riitti vain 28. 

Tässä tiivis vastaus kysymykseen, historiallisia vaiheita ja syitä ajanlaskun taustalla on tietysti enemmänkin. Lisää tietoa aiheesta voit löytää esimerkiksi näistä lähteistä:

Oja, H. (2013). Aikakirja 2013 (6. p.). Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Helmet-linkki

Yle: Helmikuu on lyhyt, koska vuosi loppui kesken