Miksi aikaan liittyen käytetään eri sijamuotoja? Tätä vaihtelua näkee virallisissakin teksteissä.
"1960-luvun lopulta" ja "1960–70-lukujen vaihteesta".
Onko sekä elatiivin että ablatiivin käyttö sallittua?
Vastaus
Alla ohje sanojen taivutukseen Kielitoimiston sanakirjan mukaan. Vahvennettu teksti osoittaa, että molemmat muodot eli sekä ulkopaikallissija että sisäpaikallissija käyvät loppu-sanasta tässä yhteydessä. Ja sen alla samasta lähteestä vaihde-sanan käytöstä. Vaihde-sana taipuu taas sisäpaikallissijoissa.
Loppu
2. viimeinen osa t. jakso jtak.
a. loppumatka, -pää; loppuaika, -vaihe. Väylä käy lopussa karikkoiseksi. Veti lopun [= loppumatkan] rajusti kirien. Keskiajan loppu. Vietti lopun elämäänsä vanhainkodissa. Lukukauden lopussa t. lopulla. 80-luvun lopulla, lopussa. Lopummalla kesää. Alku aina hankala (t. hankalaa), lopussa kiitos seisoo SL.
vaihde
1. ajankohta jona vuosi, kuukausi tms. ajanjakso vaihtuu toiseksi, taite. Vuosisadan vaihde. Viikon-, kuun-, vuodenvaihde. Tammi- ja helmikuun vaihteessa.
www.kielitoimistonsanakirja.fi
Kommentoi vastausta