Mikael Agricola, Wikipedia sanoo seuraavaa: "Agricola keksi tai lainasi suomen kieleen lukuisia uusia sanoja. Osa Agricolan sanoista jäi päiväperhoiksi: styyri, falskata, insigli, alasastua, edesseisoa ja monet muut sanat eivät juurtuneet suomeen.[26] Noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on kuitenkin käytössä vielä tänäkin päivänä".
Kysymys: Mitkä sanoja hän keksi? ja mikä niistä on veiläkin käytössä?
Olem kuullut semmoisia sanoja kuin jalopeura (tarkoittaa leijonaa) Koska ei kukaan sillion tiennyt mikä leijona on. Ja sana armo? Onko se totta hän keksi, lainasi ja otti käyttöön nämä sanat?
Vastaus
Agricolan käyttämien eri sanojen määräksi on arvioitu lähes 8 500 ja noin 60% tästä elää edelleen nykysuomessa. Pääosa on kielen keskeistä, suurtaajuista sanastoa. Sellaisia sanoja, joita nykykieli ei enää käytä, esiintyy Agricolan kielessä harvoin. Koska Agricolan tekstit ovat lähes kokonaan uskonnollisia, olisi nykykielen ja Agricolan kielen yhteisten sanojen prosenttiosuus vielä suurempi, jos verrattaisiin toisiinsa Agricolan kieltä ja jotain nykyistä uskonnollista tekstiä.
Agricolan suomenkieliset tekstit ovat miltei kokonaan käännöksiä ruotsista, latinasta tai saksasta, mikä näkyy hänen sanastossaan. Käännöslainoja on runsaasti ja jonkin verran myös suoria lainoja. Osaa Agricolan sanoista käytetään nykysuomessa toisessa merkityksessä kuin hänen aikanaan.
Suhteellisesti parhaiten ovat nykykieleen säilyneet Agricolan adjektiivit ja adverbit: armollinen, autuaallinen, hengellinen, ihmeellinen, jumalallinen, kunniallinen, lihallinen, ruumiillinen, maallinen, taivaallinen, täydellinen, uskollinen.
Uskonnollisen kielen tärkeimmät substantiivitkaan eivät ole Agricolan ajoista muuttuneet: luoja, vapahtaja, lunastaja, kaikkivaltias, ristiinnaulittu, usko, epäusko, uskontunnustus, uskonkappale, saarna, siunaus, virsi, messu, kaste, rippi, ehtoollinen, opetuslapsi, jumalanpelko, jumalanpalvelus, epäjumala, pakana, perkele, helvetti, sielu, anteeksiantamus, syntiinlankeemus, vedenpaisumus, ylösnousemus, lepopäivä, armo, vanhurskaus, laupeus, kadotus, kiusaus, lohdutus, pitkämielisyys ja monet muut.
Agricolan käytössä ovat myös uskonnollisen kielen tavallisimmat verbit: armahtaa, auttaa, hukkua, kirota, lunastaa, pelastaa, pyhittää, rukoilla, tunnustaa, uskoa, uskaltaa, virvoittaa, voittaa, ylistää.
Monet yhä käytössä olevat lakikielen sanat esiintyvät jo Agricolan teksteissä: asetus, julistus, laki, lainoppinut, tuomari, raastupa, raatimies, asiamies, syytön, rikos, petos, rikollinen, varas, omaisuus, vastaaja, kanne, este, vala, todistus, väkivalta, sakko, oikeus, vääryys, kohtuus, totuus, rangaistus, sovinto, ajaa (asiaa), määrätä, pidättää, ratkaista, säätää, todistaa, tuomita, vangita ja vannoa.
Agricolan sepittämiksi otaksuttuja sanoja jalopeuran lisäksi ovat esimerkiksi jumalanoppi (teologia), katseluspaikka, näkypaikka (teatteri), luutarha (kalmisto), lustitarha (paratiisi), lähetyskirja (kirje) ja toiviojuoni (pyhiinvaellusmatka).
Agricolan sanastosta on julkaistu Index Agricolaensis -niminen hakemisto.
Lähde:
Laila Lehikoinen & Silva Kiuru, Kirjasuomen kehitys
Kommentit
Kerrassaan "suomen kieltä" avartava kirjoitus!
Jag har använt "falskata" om något tillverkat läcker(exempelvis luft från däck, ett läckage i taket eller gasledningen mm.). Men "vuotaa" kan då användas om allt som sipprar rinner, avdunstar osv.
Agricola kehitti suomen kirjakieltä (skriftspråk); kysymys koski sitä. Falskata-sana on toki tuttu murteista (dialekter), ja onhan se Kielitoimiston sanakirjassakin - mutta arkiseksi (vardagligt) luonnehdittuna.
Suomen murteiden sanakirjassa on runsaasti esimerkkejä falskata-sanan käytöstä eri puolilta Suomea:
https://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&sms_id=SMS_66c6061a856bfaa2036e18…
Kielitoimiston sanakirjassa (uppdaterad 2022) on samat selitykset ja esimerkit, jotka olivat jo Suomen kielen perussanakirjassa kymmeniä vuosia sitten (1990), molemmissa lisähuomautuksena ark. (vardagligt):
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/falskata?searchMode=all
Vuotamisen ja falskaamisen ero on käyttäjä- tai murrealuekohtainen, ja kuten sanoissa yleensäkin, merkitys voi ajan oloon muuttua täsmentyen tai laajentuen.
Niinpä, falskata on niin päivänselvä svetisismi, että tuntuu aika falskilta yrittää lukea sitä kirjakieleen, vaikka se onkin laajalti ihan jokapäiväisessä käytössä. Jos siitä voisi jotenkin jättää äffän pois, se ylittäisi kynnyksen helpommin, mutta valskaaminen ei kyllä toimi ollenkaan.
Kommentoi vastausta