Mikä on totuus panguisen (pangasius) ja Norjan lohen (esim. Leroy) kasvatuksesta ja terveysvaikutuksista? Ensimmäisestä kalasta löysin googlaamalla aika vähän tietoa ja jälkimmäisestä liikaa eri ajoilta ja tahoilta niin, etten saanut otetta. 1. Onko todella totta (keskusteluketjusta), että kaupassa myytävää panguisea saatetaan ruokkia ihmisulosteilla? Onko kala terveellinen, turvallinen ym.? 2 .Entä onko viljellyn Norjan lohen myrkkypitoisuudet korkeita? Rehu, vesi, lääke, muu...? Entä antibiootti? Uskaltaako sitä syödä vapaasti? Onko eroja esimerkiksi eri nimikkeillä? 3. Lisäksi mitä kaloja on kaikkein turvallisinta syödä?
Vastaus
Ensinnäkin on hyvä erottaa toisistaan lohi ja kirjolohi, jotka ovat eri kalalajeja eivätkä ole edes sukua toisilleen. Lohi eli tieteelliseltä nimeltään salmo salar on alun perin Pohjois-Atlantilta kotoisin oleva kala. Suurin osa Suomessa myytävästä lohesta on kasvatettua tuontikalaa. Kirjolohi, oncorhynchus mykiss, puolestaan on kotoisin Tyyneltämereltä. Se on Suomen tärkein viljelykala. Kirjolohi on pienempi, lohi isompi. Kirjolohi on erityisesti kyljestään värikkäämpi. Lohen liha on rasvaisempaa kuin kirjolohen, kun taas kirjolohessa on proteiinia enemmän kuin lohessa. Kirjolohen liha on usein myös vähän kiinteämpää. Kasvatetusta lohesta käytetään yleisesti nimitystä merilohi, Norjan lohi ja Jäämeren lohi, jotka saavat kalan kuulostamaan luonnosta pyydetyltä, vaikka se on kasvatettua. Todellisuudessa valtaosa Suomessa myytävästä ruokakalasta on ulkomailla, lähinnä Norjassa kasvatettua lohta.
WWF:n kalaoppaan mukaan Norjasta ja muualla Euroopassa kasvatettua lohta pitää ostaa harkiten ja välttää Chilessä kasvatettua lohta. ASC- ja luomumerkitty lohi ovat parhaita vaihtoehtoja. Luomulohi syö ekologisesti tuotettua rehua, jossa käytetään muun muassa kalateollisuudelta ylijäänyttä kalaa. Luomulohella on myös enemmän tilaa kasvatusaltaissa, eikä sen liha sisällä lisäaineita tai keinotekoisia väriaineita. ASC-sertifikaatti edellyttää, että kasvatus läpäisee tiukat kriteerit ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän tuotannon varmistamiseksi lohen laajamittaisessa kasvatuksessa.
https://wwf.fi/ruoka/kalaopas/laji/lohi-kasvatettu/
Lohen ravintosisältö: https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/817
Kirjolohi on WWF:n mukaan suositeltavampaa kuin lohi. Paras valinta on Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä kasvatettu kirjolohi. Harkiten voi ostaa muualla Euroopassa kasvatettua kirjolohta ja Chilessä kasvatettua kirjolohta pitää välttää.
https://wwf.fi/ruoka/kalaopas/laji/kirjolohi/
Kirjolohen ravintosisältö https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/822?q=kirjolohi&foodType=ANY&portionUnit=G&portionSize=100&sortByColumn=points&sortOrder=asc&component=2331&
WWF:n kalaoppaan mukaan haimonni eli pangasius elää luonnonvaraisena Mekong-joen vesistöalueella, mutta Suomessa myytävä kala on kasvatettua. Haimonnin kasvatuksessa on vielä tällä hetkellä paljon ongelmia, joita on pyritty korjaamaan sertifioinnin avulla.
https://wwf.fi/ruoka/kalaopas/laji/haimonni-eli-pangasius/
Oheisessa WWF:n mediatiedotteessa vuodelta 2012 kerrotaan Vietnamissa kasvatetun pangasiuksen sertifiointipyrkimyksistä https://wwf.fi/tiedotteet/2012/11/pangasiuksen-kasvatuksen-vastuullisuus-lisaantyy/ Katso myös artikkelissa oleva WWF:n video vastuullisesta pangasiuksen kasvatuksesta.
Pangasiuksen ravintosisältö: https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/33170
Kaiken kaikkiaan WWF:n mukaan suomalaisten kannattaa suosia ennen kaikkea vastuullisesti pyydettyä kotimaista kalaa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa ja eri kalalajeja on suositeltavaa käyttää vaihdellen. Kalan hyvistä ravitsemuksellisista ominaisuuksista huolimatta Itämerestä, etenkin Pohjanlahdesta ja Suomenlahdesta pyydettyä lohta tai taimenta ja silakkaa syömällä voi altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä. Sisävesien petokaloista, etenkin hauesta, mutta myös meressä elävästä hauesta, voi saada tavanomaista suurempia määriä metyylielohopeaa. Mitä iäkkäämpi kala, sitä enemmän se on ehtinyt kerätä vierasaineita. Siksi on annettu joitakin rajoituksia:
- Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1–2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta.
- Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1–2 kertaa kuussa.
- Raskaana olevien ja imettävien äitien ei pitäisi syödä haukea ollenkaan, koska se kerää elohopeaa.
- Sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä suositellaan vähentämään muidenkin elohopeaa keräävien petokalojen käyttöä. Näitä kaloja ovat hauen lisäksi isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet.
Kasvatettu kala sisältää vain vähän dioksiineja ja PCB:tä, koska kalarehun laatua valvotaan.
Kommentit
EU antoi alkuaan kahden vuoden välein Suomelle ja Ruotsille luvan syödä Itämeren kalaa vaikka se on muissa EU -maissa kielletty. Sitten EU myönsi jatkuvan luvan, mutta edelleen vain Ruotsille ja Suomelle. Syy tähän on se, että meillä dioksiinia ja PCB:tä ei ole kylvetty maahan kuten Euroopan keski- ja eteläosissa. Meillä tuotettu liha, maito ja munat ovat puhtaita, ja siksi kalasta tuleva rasite on melkein ainoa myrkkyjen lähde. Muualla Europassa myrkkujä saadaan ruuasta jo muutenkin liikaa, joten Itämern kalaa ei siellä saisi syödä ollenkaan. Valitettavasti olen hukannut linkin siihen lehdistötiedotteeseen, josta nämä tiedot löytyivät, silloin aikanaan kun lupia myönnettiin parin vuoden välein. Tiedotteen julkaisi jokin suomalainen ministeriö, siksi että EU vaati että luvan saaneet valtiot valistavat kansalaisiaan kalojen myrkyistä. Mutta jotenkin kävi niin, että tieto ruuan ympäristömykyistä meillä verrattuna muuhun Eurooppaan ei ole näkynyt suomalaisessa mediassa yhtään. Onnistuisikohan joku vielä löytämään julkisen dokumentin jossa asiaa selvitetään?
Toinen asia, joka suomalaisessa tiedotuksessa jää aina sanomatta, on se että kyseiset myrkyt kertyvät elimistön rasvakudoksiin pitkäksi aikaa. Ainoa rasvaa sisältävä erite on äidinmaito, joten imetys on ainoa keino millä myrkystä pääsee omin avuin eroon. Itse olen syntynyt 60-luvulla ja ehtinyt aikoinaan syödä silakkaa niin paljon, että myrkkykiintiö on varmasti tullut jo täyteen. Onneksi kalojen pitoisuudet pikku hilja vähentyvät, niin ettei nuorempi polvi enää saa niitä määriä joita minä olen tietämättäni niitä myrkkyjä syönyt.
Kommentoi vastausta