Mikä on tiettävästi pisin matka, jonka päähän ihminen on saanut kiven heitettyä?

Tähän ei ole yhtä vastausta. Kivenheitto ei ole orgainsoitunut urheilulaji, jossa olisi säännöt ja jonka väline, suorituspaikka ja tyyli olisi määritelty vertailukelpoisesti ja erityisesti jonka tuloksia olisi dokumentoitu luotettavasti. Heti nousee useita kysymyksiä: Minkä kokoinen ja muotoinen kivi olisi? Heitetäänkö paikaltaan, saako pyörähtää tai juosta vauhtia? Mitataanko heitto vaakasuoralla pinnalla vai rinteeseen kuten mäkihypyn pituus? Saako käyttää apuvalineenä linkoa tai heittovartta?

Guinnesin ennätyskirjaan on 1980-luvulla kirjattu lingolla avustetun kivenheiton ennätykseksi peräti 437 metriä. Pisimmälle ilman apuvälineitä heitetty esine on Guinnessin tuloksissa erityismuotoiltu frisbee-kiekko, tulos 406 metriä.

Optimaalisen heittokiven lentomatkaa voisi arvioida vertaamalla krikettipalloon, sillä sen heittopituuksia on mitattu. Pituusennätyksenä on pidetty 128 metriä pitkää heittoa. Sen oikeellisuutta on kuitenkin epäilty, sillä heitto on peräti vuodelta 1882 eikä ennätystä ole vieläkään rikottu. Muista heittolajeista Guinnes on kirjannut varsin omituisen mutta suomalaisittain ymmärrettävän lajin: kännykänheiton pituusennätys on reilut 110 metriä. Todennäköisesti hyvä heittokivi lentäisi lähemmäs krikettipallon ennätystä.