Mikä on Särkänniemi

Särkänniemi on 14,2 hehtaarin suuruinen Näsijärveen pistävä niemeke Tampereella, jolla sijaitsee Särkänniemen elämyspuisto. Nykyisin Särkänniemen nimi assosioituu lähinnä vuonna 1975 avattuun huvipuistoon, mutta ajanvietetoiminta alueella alkoi jo Akvaario–Planetaarion myötä keväällä 1969. Lasten eläintarha avattiin heinäkuussa 1970 ja Näsinneulan näkötorni vappuna 1971. Vuodesta 1979 Särkänniemen alueella on toiminut myös Sara Hildénin taidemuseo.

Alun perin Särkänniemi ei ollut edes niemi, vaan se tunnettiin ensin Särkänsaarena. Nykyinen Särkänniemi on syntynyt täyttämällä Onkiniemen ja Särkänsaaren välinen salmi nykyisen huvipuiston kohdalla sijainneen Särkän sahan puujätteellä, kivillä ja mudalla. Nykyisin Särkännokkana tunnettu niemen kärkikin on rakennettu täytemaasta, jota saatiin mm. Porin radan rakennustyömaalta.

Alueella on aikanaan ollut runsaasti erilaista yritystoimintaa ja asutusta, ja varsin suosittu se oli Amurin kaupunginosan asukkaiden virkistysalueena. Niemi oli myös merkittävä satama ja laivaliikenteen keskus.

Särkänniemeen kuljetettiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä puutavaraa eri puolilta Näsijärveä Tampereen tehtaille ja veneveistämöille. Nykyisen pysäköintipaikan alueen täyttivät massiiviset halkopinot. Sahalla ja Tampereen monilla tehtailla oli omat halkovarastonsa Särkänniemen rannassa. Alueella oli myös useita pienempiä sahoja, joista toimitettiin puita tamperelaisiin asuntoihin. Nykyisellä huvilaitealueella toimi useita veneveistämöitä, viimeisenä niistä  – vuoteen 1969 saakka –  Särkänniemen veneveistämö.

Alueella on ollut myös useita panimoita. Ensimmäisenä perustettiin Mustanlahden panimo jo vuonna 1854. Suurin syntyi vuonna 1886 nykyisen taidemuseon tienoille. Uusi oluttehdas, joka yleisemmin tunnettiin Näsijärven panimona, oli maan kolmanneksi suurin panimo: se tuotti vuosittain jopa 1,5 miljoonaa litraa mallasjuomaa. Panimon toiminta jouduttiin lopettamaan ensimmäisen maailmansodan vuoksi, ja vanha panimorakennus tuhoutui Kansalaissodan taistelujen aikaan vuonna 1918.

Särkän sahan mukaan nimetyssä Sahamettässä harrastettiin myös sellaista ajanvietettä, joka sai elämyspuiston ideointivaiheessa suunnitelman kriitikot leimaamaan alueen "mitään tekemättömäksi puliukkojen niemeksi", jonka ei uskottu soveltuvan matkailukohteen paikaksi.

Lähteet: 
Maria Eskelinen, Särkänniemi : Särkänniemi 1960-luvulta 2000-luvulle 
Särkänniemi tänään ja huomenna 
Matti Wacklin, Halkovuorten takaa huvittelukeskukseksi