Mikä on nainen-sanan etymologia?
Vastaus
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan sanalla nainen on varmoja etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, esimerkiksi karjalan, vepsän ja viron naine, vatjan nain ja liivin nai. Sana on johdos samasta vartalosta, joka esiintyy verbissä naida. Se on esiintynyt suomen kirjakielessä Agricolasta alkaen. Sanalla on vastineita myös ugrilaiskielissä, esimerkiksi mansin naj "rouva, jumalatar, ruhtinatar" ja hantin samaa merkitsevä näj ja sanavartalon suomalais-ugrilaiseksi asuksi on rekonstruoitu naje. Tätä on arveltu johdokseksi kantauralilaisesta, alkuaan indoeurooppalaisesta vartalosta näxi-. Kuten verbi naida, myös nainen on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen. Vanhimmassa kirjakielen muodossa nainen oli kuitenkin harvinainen sana ja sen asemesta esiintyi yleisesti sana vaimo.
Lähde:
Häkkinen Kaisa 2004.Nykysuomen etymologinen sanakirja.Juva:WSOY
Kommentit
Nainen substantiivi kuluisi nykyisen äärimmäisyyteen kohoavan tasa-arvon aikana muuttaa joksikin muuksi sanaksi kuin sukupuoliyhteyttä kuvaavana on. Sehän on epätasa-arvoista.
Eiköhän naiminen tarkoita tässä yhteydessä avioliiton solmimista?
Kyse on vanhasta suomen kielen kirjakielestä, ei Pi3tarin tuntemista alatyylin ilmauksista, vaan kuten KY68 tietää, asiallisista teksteistä.
Vanhan kirjakielen sanakirjassa on hakusana "naida" ja runsaasti esimerkkejä joista asiayhteys ilmenee, sanan selityksenä "ottaa joku aviopuolisoksi, mennä naimisiin, solmia avioliitto". Edelleen: "nainut, naitu = naimisissa oleva".
Unkarin Nö.... Samaa juurta?
Kommentoi vastausta