Mikä olisi Petsamon kunnan väkiluku tänäpäivänä jos sitä ei olisi menetetty?

Petsamon asukasluku vuonna 1920 Suomeen liitettäessä oli noin 1500, 1944 asukkaita oli yli 5000. Väestönkasvu kytkeytyi suurelta osin Petsamon nikkelivaroihin ja voisi otaksua, että Petsamon asukasmäärän vastaava kehitys olisi yhtä lailla kytköksissä alueen kaivannaisteollisuuteen. Pakinoitsijanimimerkki Tapani pohti sanomalehti Lapin kansassa Petsamon tulevaisuutta tältä kannalta jo vuonna 1938:

"Monia tulevaisuuden näköaloja avautuu sille, joka syventyy nikkelitunturin touhuun vähän joka puolelta. Se on jo varmassa tiedossa, että sinne syntyy kukoistava kaivosteollisuus. Nousee isohko kaupunki ja kansaa kertyy Petsamon perukoille monenlaista. Mutta kun katselee asioita pitemmällä tähtäimellä, joutuu pakostakin erinäisiin synkempiin aatoksiin. Nikkeliyhtiö toimii nykyisen valtion kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti nikkelitunturilla 50 vuotta. Silloin on kaikki lopussa. Yhtiö lopettaa toimintansa ja lähtee. Tämä on synkin kuva, sillä luonnollisesti jos nikkeliä löydetään lisää, jatkuu kaivostoiminta. Mutta mihin joutuvat puolen vuosisadan kuluttua ne tuhannet, ehkäpä kymmenettuhannet ihmiset, jotka ovat pesiytyneet seudulle ja saaneet nikkelikaivoksen avulla välittömästi tai välillisesti elatuksensa? Kuka uskaltaa ennustaa? On varmaa, ettei niitä Petsamon kunta kykene elättämään, sillä se ei ennätä rikastua nikkelin kustannuksella niin paljoa ja tyhjässä nikkelikaupungissa ei elä kukaan. Korkeintaan käyvät koltat siellä pitämässä jubileumia sen kun porometsästä kerkiävät. Edessäpäin on siis vakava kysymys, jonka pohtimista ei ole syytä lykätä. Ei ole näet yhdentekevää, minkälainen on Petsamon nikkelin vuoksi sattuneiden ihmisten kohtalo puolen vuosisadan perästä."

Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa Petsamon nikkelimalmi oli paljolti jo ehtynyt. Malmin loppumisesta puhuessaan kuolansuomalainen kirjailija Sven Lokka arvioi Petsamon tulevaisuuden lepäävän jatkossa turismin varassa. Paljolti samoilla linjoilla on Antero Kuittinen kirjassaan Kolme matkaa Petsamoon:

"Kun kaivosten malmivarat ovat nyt ehtymässä, ovat jatkossa käsittääkseni Petsamossa tärkeitä Liinahamarin ympäri vuoden avoinna pysyvä syväsatama sekä yleensäkin esteetön pääsy Jäämerelle ja kaivoskaupunkien ulkopuolella monin paikoin turismin kannalta ainutlaatuinen luonto tuntureineen."

Sven Lokan lausumaan viitaten Kuittinen huomauttaa vielä näkemäänsä perustuen, "etteivät ainakaan Petsamon nykyiset asukkaat kykenisi turismilla itseään elättämään".

Asukasmäärä luovutetuilla alueilla on ollut jo pitkään vähenemään päin ja suurinta lasku on ollut nimenomaan Petsamossa - arvatenkin juuri edellä mainituista syistä. Samansuuntaista on väestön kehitys ollut Suomen Lapissa: väkiluku on pienentynyt koko 2000-luvun ajan ja vuoden 2013 jälkeen se on nopeutunut entisestään.

30-luvulla pakinoineen Tapanin voi ajatella olleen profeetta omalla maallaan ja ennakoineen Petsamon tulevaisuuden jokseenkin tarkasti. Jos Petsamoa ei olisi menetetty, sen asukasluku olisi luultavasti jatkanut kasvuaan jonkin aikaa, mutta kääntynyt lopulta vääjäämättä laskuun nikkelivarojen alettua ehtyä: "tyhjässä nikkelikaupungissa ei elä kukaan", niin kuin Tapani kirjoitti vuonna 1938. Sitä, millaista väkimäärää suomalainen nyky-Petsamo kykenisi elättämään, on kuitenkin mahdotonta arvioida.

Lähteet ja kirjallisuutta:
Antero Kuittinen, Kolme matkaa Petsamoon
Erno Paasilinna, Petsamo : historiaa ja muistoja
Mikko Uola, Petsamo 1939-1944
Petsamo 1920-1944 : Suomi Jäämeren rannalla
Väki vähenee luovutetuilla alueilla
Väestön kehitys | Lapin luotsi