Mika oli se kansa ja sen pakana jumalat jotka ensimmaisina kaatoivat puun, pystyttivat sen muualle (torille, sisalle rakennukseen) ja sitten koristelivat sen?…

Kysymyksessä mainitun raamatuntekstin (Jer. 10:1-4, paremmin ehkä kokonaisuus 10:1-16) historiallinen yhteys lienee hieman epäselvä, mutta yleensä arvellaan, että se on suunnattu niille juutalaisille, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar (nimi voidaan lukea myös Nebukadressar) oli vuosina 598 ja 587 eKr. vienyt pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Profeetta on nähnyt vaaran, että hänen uskonveljensä omaksuvat siellä paikallisen väestön uskonnon tapoineen ja hän haluaa pilkallisesti muistuttaa, että sikäläiset jumalat ovat tosiasiassa vain puusta ja muusta elottomasta aineesta tehtyjä kuvia ja esineitä, jotka eivät kykene edes liikkumaan omin avuin vaan tarvitsevat kantajia. Ilmeisesti näitä jumalankuvia on kannettu paikallisissa uskonnollisissa juhlakulkueissa. Tällaisen perusteettoman uskonnon vastakohdaksi profeetta asettaa oman Herransa, joka on luonut taivaan ja maan (jae 12) ja joka kykenee antamaan sateen, takeen maan hedelmällisyydestä (jae 13). Muistuttaessaan pakkosiirtolaisten isäntien jumalien kyvyttömyydestä profeetta myös rohkaisee omiaan toisessa asiassa: Herraan uskovien ei tarvitse tarkkailla taivaan ilmiöitä ja etsiä niille selityksiä niin kuin babylonialaiset pelokkaina tekivät (jae 2). Vaikka kansa oli aiheuttanut onnettomuutensa luopumalla pyhästä liitosta, se sai edelleen uskoa olevansa Jumalan valittu (jae 16).

Joulukuusiperinteemme historiasta ei ehkä ole aivan yksiselitteistä käsitystä. Puuhun, joka pysyy vihreänä talvellakin, on varmasti helposti liitetty erilaisia hedelmällisyysuskomuksia mutta toisaalta se on myös ollut otollinen pelkkänä koristeena ja värin tuojana. Varmat tiedot siitä, että kuusia on joulun aikoihin kaadettu ja tuotu sisätiloihin koristeeksi, ovat vasta 1500-luvulta, siis yli kaksi vuosituhatta Jeremiaa myöhemmältä ajalta. Jumaluutena kuusta ei kristillisessä maailmassa ole kuitenkaan koskaan pidetty vaan koristeena. On vaikea nähdä, että profeetta Jeremian arvosteleman ja ivaaman uskonnonharjoituksen ja huomattavasti myöhäisempien koristelukäytäntöjen välillä olisi joku todellinen jatkuvuus.

Raamattu ja sen kulttuurihistoria 5 : Vanha testamentti, Israelin profeetat. – Otava, 1971.

Raamatun selitysteos 4 : VT:n profeettakirjat / laatinut A. F. Puukko. – WSOY, 1956.

Suomalainen joulu / Kaisu Vuolio. – WSOY, 1981.