Mikä meressä elävä eläin asettuu ja kiinnittyy meressä kallioon ja elää siinä koko elämänsä poistettuaan aivonsa tarpeettomina. Kun en enää muista nimeä…

Kuvaillun kaltaisia eläimiä ovat vaippaeläimiin lukeutuvat meritupet (luokka Ascidiacea). Kirjassaan The ancestor's tale Richard Dawkins on luonnehtinut sellaista "kallioon kiinnittyneeksi meriveden täyttämäksi pussiksi, jolla on suoli ja lisääntymiselimet" (“a bag filled with sea water, plus a gut and reproductive organs anchored to a rock").

Meritupet eivät muistuta selkärankaisia vähimmässäkään määrin. Ne elävät pohjassa joko kallioon tai muihin eliöihin kiinnittyneinä ja niiden ruumista verhoaa paksu vaippa, jonka rakennusaine on lähellä kasvien solunseinien selluloosaa. Ruumiin yläpäässä on sisäänhengitysputki ja siulla uloshengitysputki. Päätä ei ole. Eläin pumppuaa vettä sisäänsä sisäänhengitysaukosta, minkä jälkeen vesi kulkee nielun ja kidussuolen reikien läpi kotelomaiseen eteiseen ja poistuu sieltä uloshengitysputkea myöten. Kidukset toimivat sekä hengityspintana että suodattajana, jotka ottavat kiinni vedessä olevia ravintohiukkasia. Niissä on ripsiä, jotka saavat liikkeillään aikaan pumppuamisen ja pitävät näin veden virtauksen jatkuvana. Ravinnoksi kelpaavat hiukkaset kerääntyvät nielun toisella laidalla olevaan ns. endostyliuurteen erittämään tahmeaan limaan; tämä on eräänlainen rauhasikas vako, josta ruoka siirtyy suoleen sulatettavaksi. Jätteet poistuvat peräaukosta, joka avautuu eteiseen uloshengitysputken lähelle.

Merituppien sanotaan joskus syövän aivonsa, koska sen jälkeen, kun eläin on kiinnittynyt valitsemaansa alustaan, se sulattaa itseensä kaikki toukka-asteen jälkeen tarpeettomiksi käyvät ruumiinosat.

Lähteet: 
Vaippaeläimet ja suikulaiset. – Kirjassa Maailman eläimet. Selkärangattomat 
Richard Dawkins, The ancestor's tale 
Timothy Verstynen & Bradley Voytek, Do zombies dream of undead sheep? : a neuroscientific view of zombie brain