Mikä "idea" on yhdeksän ruokalajin menussa? Tuleeko monen ruokalajin perinne "ranskalaisesta keittiöstä"?

Monen ruokalajin ateriat tunnettiin jo antiikin aikana. Esimerkiksi roomalaisilla päivällisillä saatettiin tarjota useita ruokalajeja, joista käytettiin nimitystä prima cena (ensimmäinen ateria), secunda cena (toinen ateria), tertia cena (kolmas ateria) jne., sen mukaan kuinka monta ruokalajia tarjottiin.

Hienot juhla-ateriat ovat läpi vuosisatojen sisältäneet jopa yli kymmenen ruokalajia. Erään tarinan mukaan ensimmäisen menyyn kerrotaan kehittyneen juuri helpottamaan sekä vieraita että juhlien isäntää ottamaan sopivan kokoisia annoksia. Ensimmäisen menyyn kerrotaan olleen käytössä 1500-luvulla erään Braunschweigin herttuan juhlapäivällisellä. Talon keittiömestari oli asettanut isännän lautasen viereen pergamenttiliuskan, johon oli kirjoitettu ruokalajien syömäjärjestys. "Menyyn" avulla herttua tiesi tulevat ruokalajit ja pystyi varautumaan tuleviin herkkuihin.

Juhlapäivällisten laajat menyyt voivat sisältää jopa kaksitoista ruokalajia, jolloin kokonaisuus rakentuu kylmistä ja lämpimistä alkuruoista, keitosta, väliruoista, kala- ja lihapääruoasta ja useammasta jälkiruoasta. Nimenomaisesti yhdeksän ruokalajin menyyllä ei sinänsä tunnu olevan mitään erityistä merkitystä tai "ideaa".

Tarjoilutavoista vanhin on englantilainen tarjoilutapa, joka sisälsi kolme tai neljä eri tarjoilukertaa. Jokaisella tarjoilukerralla tuotiin esille useita ruokalajeja. Ensimmäinen tarjoilukerta oli katettu jo valmiiksi pöytään, kun vieraat saapuivat. Ranskalainen tarjoilutapa tuli käyttöön 1700-luvun puolivälissä. Ateria koostui kahdesta tai kolmesta eri kattauksesta, ja kaikki kattaukseen kuuluvat ruokalajit tuotiin tarjolle yhtä aikaa. Venäläinen tarjoilutapa tuli käyttöön 1800-luvun puolivälissä. Tärkeimmät erot aikaisempaan tarjoilutapaan olivat, että pöytään ei asetettu mitään ruokalajeja valmiiksi jäähtymään. Venäläisen tarjoilutavan mukaan klassiseen tarjoilutapaan kuului useita tarjoilukertoja, joissa tarjottiin useita ruokalajeja.

Lähteet:
Tuulikki Elo, Heikki Laakkonen ja Eero Valjakka, Johdanto teokseen Apicius, Roomalainen keittokirja (SKS, 2002)
Anita Viitasaari, À la carte : ravintolaruokien historiaa (WSOY, 2006)