Mihin hammaskeiju käyttää hampaita?

Hammaskeijun toiminnan kuvaukset ovat valitettavan yksipuolisia: ne keskittyvät yksinomaan ihmisen näkökulmaan; keijulle sinänsä ei huomiota uhrata, ja luovutettujen hampaiden kohtalo jää itse kunkin mielikuvituksen varaan. Yksi sangen elegantti teoria on, että taivaan tähdet ovat syntyneet keijun korkeuksiin sinkoamista hampaista.

Hammaskeiju ei kuulu alkuperäiseen suomalaiseen kansanperinteeseen. Meillä sen virkaa ovat toimittaneet uuninukko, tontut, lukki ja hiiri. Tärkeintä meidän kannaltamme on ollut päästä hampaasta eroon. Mitään irronnutta osaa ei saanut jättää heitteille ja ties kenen saaliiksi, ne oli visusti kätkettävä. Alkuperäisin tapa lienee ollut nakata ne tuleen. Myöhemmin irronneet hampaat heitettiin uunin taakse, kätkettiin muurinrakoon tai johonkin muuhun sopivaan koloon. Tässä oli paljolti kyse uhritoimituksesta: maitohampaat luovutettiin haltijan edustajalle, luettiin loitsu ("Hiir, hiir, hiukkahammas, tuo miul rautahammas!", "Hei lukki, luuhammas, anna mulle rautahammas!" tai "Tuoss' on sulle savihammas, anna mulle rautahammas!") ja toivottiin saatavan luja hammas menetetyn sijaan.

Sillä, miksi hammasta ei sopinut jättää noin vain löydettäväksi, on taustansa keskiajan hysteerisessä noitakammossa. Uskottiin, että jos noita sai ihmisen hampaan haltuunsa, tämä sen avulla saattoi saada ihmisen kokonaan valtaansa. Hammaskeiju on tällaisista irrationaalisista peloista syntynyt hyvä haltija. Mitäpä me sillä tiedolla tekisimme, mihin hän hampaitamme käyttää, kunhan pääsemme niistä eroon ja vältymme näin joutumasta noidan pauloihin.

Lähteet:
Pirjo Hämäläinen-Forslund, Maammon marjat : entisaikain lasten elämää
Leea Virtanen, Ellun kana ja Turusen pyssy : kyllä kansa tietääI
Tanya Underwood, Legends of the tooth fairy