Mielessäni pyörii kauan sitten lukemani kotimainen runo, jossa runoilija kuvaa kuollutta äitiään ja pohtii jotenkin näin; miten paljon tarvittiin (tuskaa), että äiti muuttui niin kevyeksi kantaa(hautaan). Muistelen lukeneeni runon jostakin 50-luvulla kootuista runoista. Olisiko Viitaa, Pohjanpäätä????
mahtaisiko näin haparoivilla tiedoilla löytyä?
Vastaus
Runo on Bertolt Brechtin runo Äidilleni, suom. Brita Polttila. Runo löytyy Brechtin teoksesta Runoja 1914-1956 (1964).
Kommentoi vastausta