Mediassa nousi esille tapaus siitä, kun feminismiä kannattava kirjastonpäällikkö oli tuhonnut kirjoja, jotka eivät olleet feministisiä. Kysymykseni siis kuuluukin, millä tavoin valitsette kirjat valikoimiin ja millä tavoin teette päätöksen kirjoista, joita ei oteta? Kirjastolla on suuri valta päättää siitä sivistyksellisestä materiaalista, jota ihmisille annetaan luettavaksi. Tämä mediassa ollut tapaus oli luultavasti vain pisara merestä niistä tilanteista, kun kirjastopäällikkö tekee "ratkaisuja feministisestä näkökulmasta". Jos esimerkiksi feministit antavat negatiivista palautetta jostakin kirjasta ja vaativat sen poistoa, murrutaanko paineen alla usein? Onneksi asia tuli julkisuuteen. Itsellä heräsi epäluottamus kirjaston neutraalisuutta kohtaan.
Vastaus
Yleisten kirjastojen kokoelmatyö (sisäänvalinta ja poistaminen) kuuluvat kirjastotoimen johtajan vastuulle. Isommissa kirjastoissa tätä vastuuta on yleensä delegoitu, mutta mitään yhtä mallia ei ole olemassa vaan tilanteet vaihtelevat kirjastoittain. Viime kädessä kuitenkin kirjaston ylin johtaja on vastuussa kaikista kokoelmatyön ratkaisuista.
Koska kokoelmatyö on kirjastopalveluiden ytimessä, sitä tehdään käytännössä aina usean ihmisen voimin. Varsinkin valinnassa pyritään hyödyntämään monien ihmisten asiantuntemusta. Periaatteessa poistotyö on yhtä vastuullista, varsinkin niissä tapauksissa, joissa ollaan poistamassa kirjaston ainoaa tai viimeistä kappaletta. Pääosa poistotyöstä on mekaanista työtä, joka kohdistuu huonokuntoisiin ja huonosti liikkuviin lisäkappaleisiin. Hyvin hoidetussa kirjastossa asia muuttuu vastuulliseksi ammattityöksi, kun ollaan tekemisissä ns. viimeisten kappaleitten kanssa.
Periaatteessa mikään ei estä kirjaston johtajaa toteuttamasta valintaa ja poistoja "henkilökohtaisesta" näkökulmasta. Normaalisti kuitenkin molempia on tekemässä niin monta ihmistä, ettei vinoutumaa ainakaan helposti pääse tapahtumaan. Myös asiakkaiden ja ainakin teoriassa kirjastolautakunnan "valvonta" vaikuttaa asiaan. Jos kukaan ei reagoi, epäasiallinen kokoelmatyö on ainakin jonkin aikaa mahdollista.
Ylivoimaisesti suurin osa Suomen yleisten kirjastojen kokoelmatyötä tekevistä alan ammattilaisista ymmärtää, että kirjaston on tarjottava yksittäisiin kiistakysymyksiin nähden neutraali kokoelma. Joskus se on vaikeaa, jos tarjolla on vain yhden näkemyksen mukaista aineistoa. Isommissa kirjastoissa on varsin harvinaista, että nyt uutisoidun kaltaista pääsisi tapahtumaan, koska sosiaalinen yhteisvastuu estää selkeät ylilyönnit. Varsinkin pienemmissä yksiköissä tällaista voi kuitenkin tapahtua ja silloin on kirjaston asiakkailla erityinen vastuu.
Kirjaston henkilökunta on palkattu verovaroin hoitamaan yhteistä tehtävää tavalla, jota kukaan ei voi perustellusti moittia. Jos tästä poiketaan, on kyseessä ammattieettisesti tuomittava käytös ja mahdollisesti myös ns. virkavirhe. Kokoelmatyötä tehdään käyttäjien kanssa, mutta ei niin, että jokin äänekäs joukko saa vallan muokata kirjaston kokoelmalinjaa. Asiakkaita täytyy kuunnella, mutta vastuu säilyy kirjaston ammatillisella henkilökunnalla. Ratkaisut täytyy aina kyetä perustelemaan asiaperustein, ei henkilökuntaan kuuluvan henkilökohtaisten mieltymysten pohjalta.
On toivottavaa, että mahdollisimman moni kirjaston asiakas jaksaa seurata kirjaston kokoelmatyötä ja kommentoida huomaamiaan puutteita. Yleensä huomautukset koskevat sitä, ettei jotain ole hankittu kokoelmaan, mutta myös poistoista sopii kommentteja antaa. Useimmiten poistoille on hyvät perustelut, mutta jos asiaa epäilee, se kannattaa ottaa puheeksi.
Suomalaisen yleisen kirjaston suosio nojautuu monipuolisen kokoelman lisäksi siihen, ettei henkilökunnan oleteta edistävän tätä tai tuota näkemystä vaan tarjoavan monipuolisesti informaatiota asiasta kuin asiasta. Tästä luottamuksesta on syytä jatkossakin kantaa huolta henkilökunnan ja asiakkaiden välisellä avoimella vuoropuhelulla.
Heikki Poroila
Kommentoi vastausta