Marjaana Aumaston romaanissa "Rikas, Laiha ja Kaunis" (1996) kuunnellaan iskelmiä, joista yhtä en ole tunnistanut. Tunnistatteko te?
Katkelma on tällainen (s. 52):
Teen jälkeen katselimme televisiota. Nainen valkoisessa turkissa lauloi, kultahileet sädehtivät hiuksissa. "Niin pitkä on lokakuu, tuuliset yöt, kaipaus, minussa on, yhä on, mä siihen herään."
Vastaus
Kirjailija Marjaana Aumasto kertoi, että teksti on hänen omasta päästään, ja että teksti, kokonaisuudessaan kolme säkeistöä, on syntynyt (sanoitettu ja "sävellettykin") jo ennen romaanin kirjoittamista. Ja kun se tuntui sopivan luontevasti romaaniin, hän lisäsi sen sinne.
Kommentoi vastausta