Mahtaako mistään kokoelmasta löytyä, tai muistaako /tunteeko kukaan Saana Saaren (?) runoa eläinkokeista, kirjoitettu ehkä 80- tai jopa 70-luvulla? Kirjoitan…

Mahtaako mistään kokoelmasta löytyä, tai muistaako /tunteeko kukaan Saana Saaren (?) runoa eläinkokeista, kirjoitettu ehkä 80- tai jopa 70-luvulla?

Kirjoitan tähän runon sellaisena kuin sen itse muistan, mutta luulen, että ajan kuluessa jotkin sanat ovat kenties vaipuneet unholaan, ja korvautuneet nyttemmin muistellessani joillain muilla sanoilla. Myös osia saattaa puuttua, en ole varma. Runon nimeäkään en tiedä.
Mutta tässä siis muistini mukaan:

"Kun kysymykset kilpistyvät tylyihin silmiin,
sokeisiin katseisiin,
on huudettava niiden puolesta,
jotka kuulevat vain oman huutonsa kaiun
valkeista seinistä, häkkien raoista.

Käsien, pihtien puristuksissa
moni sydän on paennut metsään,
lämpimälle pesälle,
kuin liekki, joka sammuttuaan
syttyy jossain muualla.
Kuin liekki, joka on sammunut
pihtien pitelijän sydämestä.

Kun kysymykset kilpistyvät jäävuoriin,
ne on sulatettava heittämällä kuuma totuudenöljy
joka jäävuoren niskaan,
jotta tulvavedessä kulkevalla arkilla
olisi kaikille tilaa."