Luin juuri Bertolt Brechtin "Setsuanin hyvän ihmisen" ja nyt haluaisin lukea enemmänkin kaunokirjallista tekstiä, jossa käsitellään samoja aiheita (maailman…

Käsitykseni mukaan hyvyys-teema on hyvin monissa kirjoissa. Perinteisessä kaunokirjallisuudessa hyvyys esiintyy usein jaloutena, oikeudenmukaisuutena, uhrautuvaisuutena tai siihen liittyy pelkästään "hyvinä" pidettyjä ominaisuuksia. Modernismissa hyvyyteen ehkä helpommin yhdistyy naivius tai hyvät-pahat-asetelmissa saattaa heijastua vaikkapa kirjailijan poliittinen, yhteiskunnallinen tms. asennoituminen. Toisaalta modernin romaanin henkilö on ehkä monivivahteisempi, ei pelkästään hyvä eikä pelkästään paha. Myös meidän nykylukijoiden odotukset kirjallisuuteen ja aikaisemmasta poikkeava ihmiskäsitys heijastuvat kirjallisuuteen.

Kirjallisuuden hyvistä henkilöistä muistan mm. seuraavat:
Makine: "Ranskalainen testamentti" (siinä hyvä on mielestäni isoäiti).
Jaan Krossin viimeisimmän suomennetun tiiliskiviromaanin, "Uppiniskaisuuden kronikan", päähenkilö, 1500-luvun pappismies miettii jatkuvasti toimintojensa motiiveja ja eettisiä kysymyksiä, mutta on sekä hyvä että paha omastakin mielestään.
Anu Kaipaisen historiallisen, "Arkkienkeli Oulussa" romaanin kaltoin kohdeltu Leena, joka pelastaa ruumisröykkiöön hylätyn sotilaan varmalta kuolemalta, on mielestäni hyvä ihminen. Työtoverini suositteli Veikko Huovisen "Koirankynnen leikkaaja" -teosta. Myös siinä on hyvä ihminen.

Hyviä henkilöitä on myös niin Harry Potter-kirjoissa kuin Tolkienilla sekä tietysti Tove Janssonilla muumikirjojen Muumimamma tai hyväsydäminen Muumipeikko. Yleensä salapoliisiromaaneissa on hyvä-paha-asetelma: esim. Joensuun Harjunpää-kirjoissa, Nykäsen Raid-kirjoissa ja lukemattomissa muissa. Kyselin lisäksi kirjallisuus-asiantutijalta hänen käsityksiään esim. Aleksis Kiven "Seitsemän veljeksen" veljeksistä. Hänen mielestään Tuomas on veljeksistä jalomielisin, oikeudenmukaisin ja ihmisenä hyvä. Klassillisessa kirjallisuudessa hyviä ihmisiä ovat vaikkapa Shakespearen Hamletin rakastettu, Ofelia, samoin Kuningas Learin Cordelia ja Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen katutyttö Sonja. Dostojevskin Idiootin Myskin on eräänlainen Kristushahmo.

Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin ja pohdiskella vaikkapa Runebergin tuotannon hyviä ihmisiä (Saarijärven Paavo, Sven Tuvaa, Kulnev) tai Kalevalaa (Lemminkäisen äitikö olisi hyvä?). Entä Väinö Linnan, Leo Tolstoin tuotanto? Teemaa voisi pohdiskella monesta näkökulmasta loputtomiin.