Luin joskus koulussa Géza Csáth'n novellin Pikku Emma (vuodelta 1912 tietääkseni), jossa kerrotaan makaaberia tarinaa lasten hirttoleikistä. Novellin alussa kerrotaan tarinan löytyneen kaukaisen sukulaisen päiväkirjasta. Keskustelimme oliko kyseessä vain kerronnallinen tehokeino vai onko kyseessä oikeasti tositarina, mutta asia ei meille koskaan selvinnyt. Onkohan asiasta löydettävissä mitään tietoa? Ilmeisesti tämäntyyppiset synkät tarinat olivat kuitenkin kyseisen kirjailijan yleistä tyyliä.
Vastaus
Tutkimistani lähteistä ei löytynyt mainintaa, että novelli perustuisi tositapahtumiin. Kirjallisuudessa yleinen tehokeino on esittää kuvitteellinen kertomus muka oikeana asiakirjana. Näin on esimerkiksi kauhukirjailija H. P. Lovecraftin useissa tarinoissa. Osoitteesta http://www.carayol.org/images/PDF/conference_csath.pdf löytyvässä Martin Carayolin artikkelissa ”Poetics of torture: the case of Géza Csáth” novellia analysoidaan kaunokirjallisuutena.
Toisaalta toki kirjailija saattaa hyödyntää tarinoitaan elävässä elämässä kohtaamistaan asioista, jolloin niissä saattaa olla jotakin todellista, vaikka tarina kokonaisuudessaan olisi fiktiivinen. Kirjailijaa koskeva artikkeli englanninkielisessä Wikipediassa osoitteessa https://en.wikipedia.org/wiki/G%C3%A9za_Cs%C3%A1th kertoo, että kirjailija työskenteli mielisairaalassa, joten hän on saattanut saada työssään ajatuksia myös kertomuksiinsa.
Kommentoi vastausta