Hei! Luen paljon, ja nyt oli kahdessa kirjassa sana HÄÄVI. Toisessa se oli tosin muodossa HÄÄVISTÄ, mutta toki tunnen sanan perusmuodossa. Mistä se on tullut suomen kieleen? Välillä on tosi omaperäisiäkin sanoja, siis käännöksiä, ja niitä sitten ihmettelen. Eräässäkin viime vuosisadan alusta kertovassa kirjassa päähenkilö otti Ritolat. Se oli aika mautonta.
Kiitos etukäteen sanan selvittelystä.
Vastaus
Häävi on lainasana, joka pohjautuu ruotsin kielen sanaan häv (kelpo, oiva) ja merkitsee samaa kuin hyvä, kehuttava, hääppöinen tai kaksinen. Suomen kielessä sitä käytetään yleensä vain kielteisissä yhteyksissä (esim. "Ruoka ei ollut hääviä.") Kirjakielessä häävi on mainittu ensimmäisen kerran 1800-luvun jälkipuoliskolla, mm. Elias Lönnrotin sanakirjassa 1874. (Nurmi, Nykysuomen keskeinen sanasto, Gummerus 2004; Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja, WSOY 2004.)
"Ottaa ritolat" on kuvailmaus, joka merkitsee karkuun juoksemista tai paikalta häipymistä. Sen taustalla on juoksija Ville Ritolan loppukiri Amsterdamin kesäolympialaisten 5000 metrin juoksussa vuonna 1928. Ritola voitti kilpailun ja jätti Paavo Nurmen hopealle. Vastaavia ilmauksia syntyy ajankohtaisista tapahtumista paljon, mutta vain osa niistä jää elämään pidemmäksi aikaa. (Ks. esim. Annastiina Viertiön artikkeli "Ritolat ja vanhaset" Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla: https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kuukauden_kie…
Amsterdamin 5000 m juoksun voi katsoa Youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=IFVCYEAX69s.
Kommentit
Eipä löytynyt "Ritoloita ja vanhasia" Kotuksen sivulta tuolla linkillä!
Täältä linkistä löytyy: https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kuukauden_kie…
Kommentoi vastausta