Lintujen munien keruu (ja tunnistaminen) koululaisten tehtävänä? Oli kuulemma aikoinaan yhtä luonnollista kuin kasvien keruu kesälomaläksynä. Milloin…

Välitimme kysymyksesi edelleen dosentti Torsten Stjernbergille. Hänen käsityksensä mukaan linnunmunien keruu ei koskaan ole ollut Suomen kouluissa samanlainen systemaattinen opetussuunnitelmaan kuulunut tehtävä kuten kasvien keräily, vaan se on ollut enemmänkin vapaa-ajan harrastus, johon vain jotkut harvat opettajat ovat lapsia kannustaneet, useimmat taas varoittaneet.

Stjernbergin mukaan eri kouluissa on ollut luonnonkappaleiden opetuskokoelmia, joista viime vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä ruvettiin luopumaan. Näihin opetuskokoelmiin kuului myös munakokoelmia. Munakokoelmat olivat usein syntyneet lahjoituksina, etenkin oppilaiden tai entisten oppilaiden toimesta. Myös jotkut konservaattorit möivät opetuskokoelmia kouluille. Harvemmin lienee kouluihin ostettu linnunmunia niin kutsutuilta "dealereilta", ulkomaan firmoilta, jotka ylläpitivät luonnonkappaleiden myyntiä.

Torsten Stjernberg kertoo, että Thorsten Renvall julkaisi 1900-luvun alussa lintuoppaita, joissa lintulajien ulkonäön lisäksi kuvattiin myös lintujen pesintää ja munia, ja niiden tunnistamista. Renvall nosti oppaissaan esiin myös keräilyyn liittyviä eettisiä näkökohtia. 

Jo vuoden 1898 metsästysasetus (45/1898, § 18) kielsi rauhoitettujen lintujen sekä meri- ja vesilintujen munien ottamisen tai hävittämisen. Poikkeuksena asetuksessa ns. vahinkolinnut, joita olivat maa- ja merikotka, huuhkaja, hiiriäis- ja tunturipöllö, kaikki haukan sukuiset linnut, kalasääski, merilokki, räiskä, kuikka eli kaakkuri, uikku eli härkälintu, merimetso, korppi, varis, harakka, närhi ja kuusanko (huom. asetustekstin mukainen luettelo). Kuvernöörin luvalla tieteellistä tarkoitusta varten tästä voitiin poiketa (§ 19).

1960-luvulla tri Olavi Hildén Retkeilijän lintuoppaan esipuheessaan tuomitsi erittäin voimakkaasti linnunmunien keruun. Torsten Stjernberg toteaa, että Retkeilijän lintuoppaan ilmestymisen aikoihin tuskin kukaan biologianopettaja on kannustanut enää linnunmunien keruuseen. Toinen asia hänen mukaansa sitten on, että biologian opettaja, joka on sattunut olemaan lintujen rengastaja on hyvinkin saattanut kannustaa oppilaitaan hakemaan lintujen pesiä, jotta hän olisi voinut rengastaa munista kuoriutuneet poikaset. Sama on voinut koskea myös opettajaa, joka on ollut myös itse lintujen tutkija. Luonnonsuojelulaki myös kielsi linnunmunien keruun 1960-luvulla. 

Munakokoelmista ja munienkeruusta yleisemmin voit lukea lisää esimerkiksi seuraavista artikkeleista: 

Stjernberg , T 2020 , Oologia - munien keruu ja munakokoelmat . julkaisussa E Lehikoinen , R Lemmetyinen , T Vuorisalo & M Rönkä (toim) , Suomen lintutiede 1828-1974 . Faros-kustannus , Turku , Sivut 326-347 .
Artikkelin nettilinkki: https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/a0c1232f-943b-416c-9d59-12e02abceb36/content

Munavarkaat – kolme rikostarinaa miehistä, jotka himoitsivat linnunmunia | Luonto | yle.fi

Lakitiedon lähteenä:
Eduskunnan kirjaston tietopalvelu:
Neuvonta ja tietopalvelu (eduskunta.fi)
Metsästysasetus
Finlex: 
Etusivu - FINLEX ®