Lapsuudessani olen kuullut viehättävän kevätrunon.j osta muistan hieman; Vuokko se silmänsä aukaisee, talvi on mennyt se kuiskailee. Saisiko sanat…

Runon suomenkielinen nimi on "Vuokot" tai "Sinivuokot", kumpaakin nimeä käytetään. Sen alkuperäinen nimi on "Blåsippor", ja sen on kirjoittanut Anna Maria Roos. Ruotsiksi runo alkaa: "Blåsippan ute i backarna står". Suomenkielisen tekstin on ilmeisesti kirjoittanut Edit (tai Edith) Polón (1869-1915), vaikka suomentajan nimeä ei löytämissäni lähteissä yleensä mainita lainkaan. Runon on säveltänyt Alice Tegnér (1864-1943), ja laulun nuotti suomenkielisine sanoineen löytyykin monesta lastenlaulunuotista, esimerkiksi Alice Tegnérin lauluja sisältävästä nuotista "Laula äiti kanssamme. III vihko" [1910?], johon laulut on "Suomen lasten iloksi mukaellut Edit Polón". 

Runon alkusäkeet poikkeavat hieman toisistaan eri julkaisuissa: "Vuokko se silmänsä aukaisee", "Silmänsä vuokko se aukaisee" tai "Silmänsä vuokko aukaisee". Kolmas eli viimeinen säkeistö päättyy joko "Tipsukat, tipsukat vartokaa" tai "Tipsukat, tipsukat odottakaa".

Tässä laulun teksti Hilja Karttusen toimittamasta nuotista "Mitä me laulaisimme? : alakansakoulun laulukirja" (WSOY, 1927):

Sinivuokot

1. Vuokko se silmänsä aukaisee:

   "Talvi on mennyt", se kuiskailee.

   Lapset ne kuiskehen kuulevat,

   Äidin luo riemuiten juoksevat.

2. "Emmekö", lapsoset huudahtaa,

   "Kenkiä, sukkia riisua saa?

   Vuokkoja paljon on metsissä,

   Kaikki ne seisovat kengittä."

3. Äiti näin vastaa: "Oi muistakaa,

   Vuokot ei koskaan yskää saa.

   Talven on vallassa vielä maa,

   Tipsukat, tipsukat vartokaa!"