Hei
Kysymykseni koskee runoutta. Osaatteko sanoa, mikä on sellaisen ”runomuodon” nimitys, jota käytettiin ainakin keskiajalla eeppisessä runoudessa, jonka periaate on seuraava:
Säkeistö 1 noudattaa omaa riimiään A.
Säkeistö 1:den lopussa on yksi (lyhyempi) säe, jossa riimi B, joka ei rimmaa oman säkeistönsä kanssa, mutta rimmaa seuraavan säkeistön kanssa. Toisin sanoen, tuo viim. sana B säkeistössä antaa riimin seur. säkeistölle.
Toinen kysymys. Mikä on nimitys sellaiselle ”runomuodolle”, jossa seuraavaan säkeistöön ei siirry riimi (kuten esimerkissä edellä), vaan sana, lause ym. tuosta viim. säkeestä, esim.
1. säkeistön loppu: ”he tulivat sinne”
Ja 2 säkeistön alku ”sinne he tulivat…”
Toiv. Osasin esittää asia suunnilleen selkeästi. Kiitos!
Vastaus
Ikävä kyllä emme löytäneet nimityksiä kysymillesi runomuodoille. Mm. Jyväskylän lukion kurssisivustolta löytyy runomittojen esittelyä, ja myös Wikipedia-artikkeli esittelee mittoja:
Kommentoi vastausta