Kuulemani mukaan 1900-luvun alussa monet uskovat, että ihmiskunta oli päässyt tilaan, jossa rauhallisemmasta, moraalisemmasta, sortanattomammamasta, tasavertaisemmasta maailmasta oli toivoa. Oliko yksi syy toivoon, että sortaja kuningatar Viktoria oli edesmennyt?
Vastaus
Historiantutkimus ei ole yksiselitteistä ja siksipä on mahdotonta sanoa täysin oikeaa vastausta, etenkin kun kyse on niinkin hankalasti mitattavasta asiasta kuin toivo.
Lytton Strachey toteaa Kuningatar Viktoria -kirjassaan (1927) näin: ”Suuri enemmistö hänen alamaisistaan ei ollut koskaan nähnyt aikaa, jolloin ei Viktoria olisi hallinnut. Hänestä oli tullut heidän maailmankatsomuksensa välttämätön osa, joten ajatus että he olivat menettämäisillään hänet, tuntui tuskin mahdolliselta.”
Kirjailija Stefan Zweig arvioi Eilispäivän maailma -kirjassa (1945), että vuosisadan alun toiveikkuuden taustalla oli neljäkymmentä rauhan vuotta, joka oli voimistanut maita taloudellisesti, tekniikka oli kiihdyttänyt elämänrytmiä ja tieteelliset keksinnöt olivat herättäneet tuon sukupolven henkisen ylpeyden.
Lisää 1900-luvun alusta sekä Iso-Britannian historiasta voi lukea esimerkiksi seuraavista kirjoista:
Karsten Alnæs: Pimeyden aika : Euroopan historia 1900-1945
Lytton Strachey: Kuningatar Viktoria
The Cambridge historical encyclopedia of Great Britain and Ireland
Tingsten, Herbert: Viktoria ja viktoriaanit
Kommentoi vastausta